Spinnun testaus

Spinnu ekakertaa ylös.

Onhan se iso, vai onko?

29.8 Lähdettiin jälleen merelle 12 lämmintä ja tuuli 0-3m/s. Kryyssäiltiin 1 genoalla päärtin viitalle ja virittelimme samalla spinnuvarustusta. Kaikki tarvittavat köydet löytyivät veneestä. Käännyimme takaisinpäin ja nostimme 58 neliön spinnun ylös. Ei se mastossa niin suurelta näyttänytkään vaikka kokonsa puolesta sillä kotona päällystäisi olohuoneen ja keittiön lattiat. Kunto oli erittäin hyvä, selvästi vähiten käytetty purje tässä veneessä. Ainoa moite oli lievä WC:n haju ko. purjeessa, sen maattua ilmeisesti vuosikausia käyttämättömänä septitankin vieressä keulakolmiossa. No nyt purje pääsi tuulettumaan Irenen tehdessä spinnujiipin kipparin opastamana.

Vielä alagaija paikoilleen  niin valmis.

RaaPS:n vuosipäiväRegatta 28.8.2010

Kesän helteet menneet ilma enään 12 astetta. Nyt alkoi olla käyttöä haalareille tuulitakeille ja pipoille ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Osallistuimme RaaPS:n vuosipäiväRegattaan matkapurjehduksen reittinä oli lähtö roskasta sieltä Taskunväylää Päärtin reimarin kierto, takaisin Roskaan josta vanhaa väylää poikkiväylälle poikkiväylää rautaruukinväylän reunassa olevalle itäviitalle josta poikkiväylää takaisin Roskaan ja maaliin. Saimme hyvän startin  otimme johtopaikan heti alussa ja tasaisesti aloimme ottamaan kaulaa muihin veneisiin. Keulaan olimme virittäneet 1 genoan itseskuuttaavan fokan tilalle. Vielä kun tuulet olivat meille suosiollisia ja saimme poikkiväylän ajaa molempiin suuntiin avotuulessa, voitimme toiseksi tullutta Harjun Sepon Suvellaa yli 12 minuutilla tasoitusten jälkeen. Miss Bluebellin ensimmäinen mitali oli saatu.

Kasuunin kierto ja reivien testaus

Allekirjoittanut OK-jolla harkoissa 1977.

18.8 oli kesän paras terä selvästi taittunut ja ilma oli viilennyt 16 asteeseen. Takkeja tarvittiin ensimmäisen kerran Miss Bluebellillä. Starttasimme terässatamasta suoraan purjeilla, käynnistämättä moottoria. Mukaan lähti vanha lapsuuden ystävä Jukka Mannermaa, joka halusi kovasti nähdä uusimman hankintamme. Jukan kanssa olimme OK-jollilla 70-80 lukujen taitteessa kierrelleet regatoita ympäri suomea aina Kemistä Tampereelle saakka. Purjehdimme vanhaa väylää kohti kasuunia avotuulessa todella puuskaisen maatuulen saattelemana. Kaasuunin kierrettyämme lähdimme kryyssaamaan rautaruukin väylää kohti tehtaan savuja. Tuuli oli todella puuskainen 6-9m/s ja puuskien huiput kävivät yli 10m/s Vene kulki jo sen verran kallellaan ja tuulta piti "myydä" puuskissa että päätimme kokeilla miten isopurjeen reivaaminen onnistuu. No onnistuihan se tietysti ja veneen kulku parani selvästi. Näyttäisi että H-Starin reivausraja on fokan kanssa n.9m/s. Emme tosin käyttäneet miehistön painoa hyväksi veneen oikaisussa, myös vantteja olisi voinut hieman kiristää, liikit kireälle, guningham pohjaan latistusreivi käyttöön, hekki kireälle, barduunat lujalle, levanki laitaan ja aktiivista ajamista aaltojen ja tuulen mukaan sekä levangin jatkuvaa säätöä, niin olisimme voineet jättää reivaamattakin :-)

Todella hyvin purjehtiva vene myös reippaammassa tuulessa. Kapean rungon ansiosta vene ei ole kauhean nousuherkkä edes kallistuessaan.

Vieraileva tähti Jukka Mannermaa kameran takana.

Kasuuni.

                          Rautaruukki häämöttää.

Genoan ja barduunoiden testausta

16.8 kesä jatkui edelleen lämpimänä 20 asteen lämpötilassa ja n. 4m/s tuulessa lähdimme purjehtimaan ns. vanhaa Raahen väylää Roskasta kohti kasuunia. Olimme jo satamassa vaihtaneet fokan tilalle genoan jonka rullasimme nyt auki. Pienen hakemisen jälkeen skuuttipisteet löytyivät kohdilleen ja purje näytti ikäisekseen ihan kelvolliselta. Virittelimme vielä barduunat käyttöön ja nyt alkoi vastakäännökset olemaan jo työläämpiä. Vastakäännös näillä varustuksilla tapahtuu seuraavasti: Kun ruorimies kääntää keulan vastaiseen, gasti löysää genoan skuutin heti kun veto genoasta lakkaa, samalla hetkellä kippari(tai gasti) löysää barduunan ja alkaa kristää toisen puolen barduunaa, samaan aikaan gasti vetää metritolkulla genoan skuuttia sisään ja samalla tarkkailee ettei genoa tai skuutti takerru mihinkään veneen rakenteisiin. Uudella halssilla kippari kiristää yläpuolen barduunaa lisää ja tarvittaessa ottaa vinssin avuksi, samoin gasti yleensä joutuu viimeiset sentit genoan skuutista kiristämään vinssillä ja jos oikein tuulee kippari vetää skuutista jotta gasti voi kiristää vinssiä kahdella kädellä. Toinen vaihtoehto: itseskuuttaava fokka ja barduunat ei käytössä, kippari kääntää pinnasta veneen uudelle halssille "flop" ja taas mennään. Gastin ei tarvitse eds vaivautua pentrystä kannelle kesken creme brulen liekityksen, kunhan huolehtii että jälkiruoat pysyvät tarjottimella vastakäännöksen aikana.
Paluumatkalla saavutimme Tayanan. Jorma Piippo oli myös lähtenyt merelle nauttimaan kauniista säästä. Ohittaessamme Tayanaa sovimme Jorman kanssa että hän katsastaisi veneemme sitten rannassa. Katsastus suoritettiin ja niin Miss Bluebell.istä tuli virallisesti Raahen Purjehdusseuran alus.

Retki Kallaan

Kallan poukamassa(Kuva Jupe Pyhtilä)

14.8 saatiin Kaipion Satulta viesti "sauna lämpiää Kallassa" Purjehdittiin Kallaan n. 5 m/s tuulessa ja vene vaikutti oikein tasapainoiselta ja pinnatuntuma oli hyvä. Ajettiin Kallan poukamassa olevaan poijuun, paistoimme pihvit ja aterioimme istumalaatikossa testaten pöydän jonka siihen voi asentaa.  Kiinnitimme keulan Kallan rannassa olevaan kevyeen ponttoonilaituriin ja siirryimme Satun viihtyisälle mökille saunomaan ja uimaan. Illan mittaan tuuli alkoi voimistumaan ja veneemme tempoi kevyttä laituria siihen malliin että oli parempi ottaa vene laiturista irti ja jäädä poijun varaan. Tuuli kuitenkin yltyi 15m/s ja puhalsi suoraan poukamaan. Veneemme perä heilui vain metrin päässä laiturissa olevasta moottoriveneestä, vaikka keula oli vedetty lähes poijuun kiinni. Päätimme että olisi turvallisempaa siirtyä kotisataman suojaan joten lähdimme pimeässä siirtämään venettä turvallisempaan paikkaan. Roskassa teimme päätöksen jäädä kuitenkin Isokraaselin edustalla olevaan poijuun yöpymään. Aamulla kahdeksan aikaan heräsimme kovaan paukahdukseen, arvasin heti mitä oli tapahtunut. Liina jolla olimme kiinnittyneet poijuun oli katkennut ja vene oli tuuliajolla. Tuuli oli kääntynyt lisää ja aallokko kävi jo aika korkeana myös tässä ankkurointipaikassa. Ei muuta kuin kone käyntiin, haimme poijuun jääneen poijuhaan ja suunta kohti terässatamaa. Terässatamassa olisi suojaista vaikka hurrikaani iskisi. Samaksi päiväksi suunniteltu RaaPS:n vuosipäiväregatta peruttiin kovan tuulen takia. 

Mökit Kallassa. (kuva Jupe Pyhtilä)

Seuraavana päivänä tuuli yli 15m/s. (kuva Jupe Pyhtilä)

H-Star purjehdusominaisuudet

 Ensipurjehdukselle pääsimme Miss Bluebellillä 13.8 Oli hienoa laittaa moottori käyntiin napista, kun edellisessä veneessä täytyi kurotella aina perämoottorin käynnistysnarua. Ajoimme koneella ulos Raahen

Onnellinen:-)

Kohti kasuunia.

Purjehdusseuran terässatamasta. Ajaessamme vastatuuleen tarkoituksena nostaa purjeet, huomio kiinnittyi seikkaan että moottorilla ajettaessa pinnasta piti pitää koko ajan kiinni ettei vene lähtisi  kääntymään omille teilleen. Eli vene oli erittäin herkkäliikkeinen ja pinnapilotin hankinta tulisi heti ajankohtaiseksi. Tuuli oli todella heikko mutta emme vaihtaneet fokkaa genoaan koska halusimme testata itseskuuttauksen toimivuutta. Nostimme ison ylös avasimme fokan ja sammutimme moottorin. Tuulta oli vain nimeksi mutta silti vene liikkui ihan mukavasti. Muutama vastakäännös ja itseskuuttaava fokka vaihtoi puolta hienosti. Voiko kryyssaaminenenään helpommaksi tulla sen kun työntelee pinnaa vain laidasta laitaan kapealla väylällä. Barduunoita emme käyttäneet.

58 neliön spinaakkeri ensikertaa ylhäällä.

Miss Bluebellin isopurjeeseen on asennettu läpilatat.

H-Star rikaus

Noin tunnin päästä siitä kun vene oli laskettu veteen masto oli pystyssä. Kovasti mittailua jotta masto tulee sivusuunnassa veneeseen nähden pystyyn. Tämä hoidetaan pitkiä vantteja kiristämällä. Lyhyet vantit kiristetään sitten ja katsotaan purjeurasta tähtäämällä että masto on sivusuunnassa suora. Pituussuunnassa saa olla vähän esitaivutusta. Pitkien ja lyhyiden vanttien välinen kireyssuhde selviää vasta koepurjehduksella.



Kuljetusliike oli kiinnittänyt ja tukenut maston asiallisesti.


Yleisin virhe rikauksessa on jättää vantit liian löysälle. n. 5m/s tuulessa kryyssillä alapuolen vantit eivät vielä saa roikkua. Jos näin tapahtuu kiristetään alapuolen vantteja x kierrosta otetaan vastakäännös ja kiristetään jäleen alapuolen vantteja yhtä monta kierrosta .
Lopuksi alavantteja säätämällä viritetään masto  sivusuunnassa suoraksi.







Vanttien kiristelyä

 Kun masto oli mitattu saatu suoraan ja vantit kiristetty oman aikansa vei vielä puomin, purjeiden ja lukuisten säätököysien asennus.
Vinkkinä, ota kännykkäkameralla kuva säätököysien järjestyksestä, nimittäin unohtuu se kuitenkin missä mikin naru oli :-)

Pikkuhiljaa säätököysille ja falleille löytyi omat paikkansa. Asensimme isopurjeen puomille ja virittelimme lazyjackit sille. Keulaan nostimme itseskuuttaavan rullafokan vaikka genoakin tuli veneen mukana. Vielä muutamia pikku juttuja asennettuamme alkoi vene olla neitsytpurjehdusta vaille.

Ota kuva säätököysien järjestyksestä.

H-Star veneen kuljetusjärjestelyt ja lomailua

Lämpötila pysytteli edelleen hellerajan yläpuolella ja radio kertoi että lämpöennätyksiä rikottiin koko ajan eripuolilla Suomea.
27. muutimme veneeseen asumaan, nyt oli vielä hyvä mahdollisuus tutkia venettä ja sen toimivuutta.
Kauppakirjat oli sovittu allekirjoittaa 28.7 joten periaatteessa oli vielä mahdollisuus "nousta puihin" kaupanteossa jos jotain todella dramaattista olisi veneen kunnossa löytynyt.
Pinnapilotin ja lämmityslaitteen toimimattomuus olivat oikeastaan ainoat suuremmat puutteet jotka havaitsimme ennen kaupantekoa.

Hmm, että tämmöinen ostettaisiin?

Veneessä on käteviä yksityiskohtia..

..kuten tämä pöytä istumalaatikossa.

Vietimme veneellä aikaa kokkaillen, uiden, aurinkoa ottaen ja tietysti tutkien veneen joka sopukan. Nestetasapainoa piti myös pitää yllä päivälämpötilojen lähennellessä 30 astetta. Tuli tunne että emme voi olla Suomessa vaan jossain etelänlomalla.
28 päivänä allekirjoitimme kauppakirjat ja näinollen meistä tuli hetkeksi kahden veneen omistajia. Olimme tosin saaneet Welliksestä ostotarjouksen pyydettyyn hintaan, joten vaaraa kahden veneen loukkuun jäämisestä ei ollut.

Kuljetuksen Raaheen saimme sovittua kuljetusliike Sini Järvinen ky:n kanssa. Rautainen ammattilainen joka ilmoitti että kunhan puomi on pois, ylimääräiset narut ja irtotavara kannelta pois hän saa maston kaadettua pukin haettua ja veneen nostettua lavetille eikä meidän tarvitse enään tulla Tampereelle sen takia. Toki saimme sovittua myyjien kanssa että siirtävät veneen nostopaikalle.
Kun em. asiat oli sovittu pystyimme rentoutumaan kunnolla ja päätimme juhlistaa kauppoja kuohuviinillä. Illalla mietimme veneelle uutta nimeä koska nykyinen nimi Blues oli jo Raahessa käytössä ja vieläpä naapuriveneessä. Uuteen nimeen haluttiin sisällyttää vanhan nimen kirjaimet jottei huono onni kohtaisi venettä. Irene keksi nimeksi Miss Bluebell, kippis ja kulaus Miss Bluebell:in kunniaksi.



29 päivä siirsimme autoomme purjeet ja kaiken vähän arvokkaamman irtaimen tavaran. Puomi oli irroitettu laitettu hyttiin ja pehmustettu. Myös kaikki veneeseen jäävä tavara laatikostot ja lokerikot oli laitettu niin etteivät ne kuljetuksessa pääsisi putoamaan ja rikkoutumaan. Oli aika jättää veneelle hyvästit reiluksi viikoksi jonka jälkeen vene saapuisi sitten Raaheen.

Vene saapui Raaheen sovittuna aikana ja täysin ehjänä. Sini Järvinen hoiti veneen veteen niin vauhdikkaasti että totesimme olevamme vain tiellä kun yritimme auttaa.
Kuljetus oli aika kallis mutta ehdottomasti hintansa väärti. Loppupeleissä oikeastaan edullinen,  säästimmehän yhden ylimääräisen matkan Tampereelle.

Miss Bluebell saapui Raaheen 10.8.2010

Vene vedessä.

Seuraavaksi maston pystytys.