27.9 aloimme valmistelemaan veneen nostoa talviteloille. Tyhjennettiin vene patjoista ym. turhasta roinasta. Mitä tyhjempi vene talvella sen pienempi vaara että home alkaa leviään johonkin. Olen huomannut että jopa rasvainen sormenjälki väärässä paikassa riittää homeelle kasvualustaksi. Mittailin vielä vanttiruuvien päiden välit työntömitalla ja merkitsin muistiin. Löytyypähän sitten keväällä nopeammin vanteille oikea kireys.
Masto juuri kaadettu.
H-Starissa mastojalka makaa kannella joten maston kaato on aika simppeli homma. Mastokraanan koukku liinalla kiinni saalinkien alta. Kannattaa käyttää itsekiristyvää lenkkiä liinassa. Takastaaki irti, sitten löysätään sivuvantteja sen verran että saadaan keulastaagin sokka pois. Tässä voi olla kaveri apuna vetämässä keulastaagista alaspäin jotta sokkatapin saa hallitusti pois eikä se lennä mereen. Lasketaan keulastaagia löysäämällä masto kallistumaan taaksepäin niin että se on mastokraanan varassa. Avustajan jäädessä pitämään keulastaagia voit mennä mastojalalle ja nostaa sen pois paikoiltaan. Toinen avustajasi hoitaa mastokraanaa ohjeittesi mukaan, jos mastojalka ei nouse paikoiltaan pyydä kraanan hoitajaa vähän nostamaan kraanalla avuksi. Älä päästä mastoa kaatumaan, sillä saalinkien alta nostettaessa masto on vähän yläpainoinen. Sitten kuljetetaan maston alapäätä keulaanpäin, samalla avustaja laskee mastoa kraanalla ja toinen avustaja huolehtii että keulastaagin alapää pysyy keulassa ja profiili ei pääse taipumaan liikaa. (nyt siis puhutaan rullalaitteella varustetusta keulastaagista).
Ylös.
Nostetaan maston tyvipää keulakaiteen päälle sekä rullalaitteen profiili. Tässä vaiheessa masto on jo lähes vaakasuorassa. Sirrytään veneen perään ja lasketaan maston huippu etukäteen varatun pukin päälle. Pari kolme limukkakoria pinottuna on hyvä, jos ei muuta keksi. Toki olutkoritkin käy. Puoleen väliin maston tukemiseen voi laittaa saalinkien alle pari fendaria. Sidotaan mastoa sen verran ettei se pääse putoamaan. Nyt vene on valmis nostettavaksi. Tai sen voi viedä vielä takaisin laituripaikkaansa ja jatkaa tavaroiden tyhjentämistä, niinkuin me teimme.
Traileri oli kuin tehty veneelle.
Lauantaina 2.10.10 Nostimme Miss Bluebellin ylös. Hieman jännitti kuinka veneen uusi traileri kestää veneen painon. Traileri ei notkunut kuin nimeksi kun vene laskettiin sen päälle. Tassujen säätö kohdilleen ja Harjun Seppo sai siirtää veneemme nosturin alta pois seuraavan veneen edestä. Pesimme pohjan painepesurilla ja harjalla heti, ennenkuin pohja ennätti kuivahtaa merivedestä. Ehdimme pestä vielä kannenkin ennenkuin riensimme RaaPS:n lipunlaskuun.
Masto toimii harjapuuna pressulle.
Sunnuntaina 3.10.10 Rakennettiin mastolle kunnon pukit. Masto kannattaa tukea vähintään neljästä pisteestä. Pukeista kannattaa tehdä myös tarpeeksi korkeat, että lumi valuu paremmin pressun päältä pois.
4.10 Moottorille tehtiin talvihuolto ja laitettiin glygolit merivesipuolelle. Samalla tyhjennettiin myös vesijärjestelmä sekä WC ja laitettiin glygolia pönttöön. Akut päätin jättää veneeseen ja pääkytkimet auki jotta akut eivät tyhjene vuotovirroista.
5.10 Peittelimme veneen pressulla ja tunkkasimme trailerin pölkkyjen varaan ettei kaikki paino olisi pyörien päällä. Talvi voisi tulla
Veneemme mukana tuli tukeva metallinen säilytyspukki joka sinänsä olisi kelvannut talvisäilytykseen. Syy miksi halusin tehdä kuitenkin trailerin veneelle. Nostopäivä on helpompi päättää, ei tarvitse nostaa mobiilinosturilla kun voi käyttää terässataman nosturia. Veneen voi noston jälkeen siirtää nopeasti lähelle vesipistettä jolloin pohjan pesu onnistuu ennenkuin se kerkeää kuivua. Vinkki: pese veneen pohja välittömästi noston jälkeen painepesurilla ja harjalla ennenkuin merivesi pohjassa kerkeää kuivua. Tässä vaiheessa lika lähtee pohjasta lähes itsestään, parin tunnin kuluttua se on jo paljon työläämpää. Jos pesu venyy seuraavaan päivään, jätä se suosiolla kevääseen mitä tuosta enään itseään palelluttamaan.
Sitten, traileriveneen talvehtimispaikka on paljon vapaammin valittavissa. Paikan valinnassa kannattaa huomioida, jos mahdollista, että vesi ja sähköpisteet ovat kohtuullisen matkan päässä, paikka olisi tuulelta suojassa mutta suoraan puiden alle ei kannata laittaa kun niistä varisee roskia todella paljon. Jos tiedät että keväällä aiot tehdä esim. pohjan peruskunnostuksen ja vesillelasku tulee venymään, pyri saamaan vene siten ettei se ole muiden edessä. Jos taas tiedät että haluat olla ensimmäisenä vedessä, huolehdi ettei veneesi joudu takariviin.
Ja asiaan, miten tehdä traileri veneelle kun vene on vedessä eikä sitä voi välillä sovittaa?
Näin minä sen tein. Koska veneen pukki vaikutti asialliselta ja riittävän jäykältä, päätin hyödyntää sitä trailerin teossa. Tarvittaisiin ainoastaan pitkä aisa ja riittävän jäykkä ja kantava akseli. Aisan pituuden päättelin veneen profiilikuvaa katsomalla. Kun akseli tulee siansa verran kölin puolenvälin takapuolelle voisi olettaa trailerin ja veneen olevan hieman etupainoisia. Mitataan kuvasta akselin ja keulan välinen etäisyys ja muutetaan mitta oikeaan mittakaavaan. Lisätään mittaan haluttu varmuus ettei veneen keula osu traktorin koppiin esim. 1,5 m. Katsotaan veneen pukista paikka mihin akseli tulee sioittumaan, otetaan siitä mitta pukin takareunaan. Nyt tiedämme kuinka paljon aisan pitää jatkua myös akselin takapuolelle. 9,45 metriä pitkässä veneessä aisasta tulee pirun pitkä. En muista paljonko, enkä lähde mittaamaan :-)
Tästä se lähtee, akseli katkaistu oikeaan mittaan
Pukin leveys tietenkin mitataan ja huomioidaan akselin pituudessa renkaiden ofsetin vaatima pituuden lisäys. Minä päätin käyttää Bilteman valmiita napoja ja pyöriä vanteineen, koska pukki oli niin leveä ettei valmiita akseleita voinut käyttää. Sitten vain kovaa hitsaamista ja tuloksena on risti jonka poikkihirren päissä on rattaat ja alapäässä vetoraksi traktorin koukkua varten. Kuvat kertonevat paremmin. Minä tein trailerin nurkista löytyneistä romuraudan pätkistä joten sitä joutui vähän jäykistämään akselin ja aisan osalta. Siksi se näyttää kuvissa vähän monimutkaisemmalta kuin todellisuudessa priimatavarasta tehtynä tarvitsisi olla
Navan sovitus akseliin
Seuraavaksi siirsimme trailerin satamaan jossa päästiin sovittamaan pukkia trailerin selkään. Pukin kiinnitin traileriin sekä hitsaamalla että pulttiliitoksin. Tässä vaiheessa alkoi epäilyttämään että pitkä aisa joustaisi liikaa ja päätin tehdä siihen vielä lisätuen.Voila traileri oli valmis.
26.9 Olimme jälleen odotelleet viikon aurinkoista päivää ja ilmakin oli viilennyt 10 asteeseen kun lähdimme tämän kesän viimeiselle purjehdukselle. Lähdimme jälleen satamasta suoraan purjeilla joka on siitä huono tapa että koneaikaa tulee niin vähän että akut eivät aina ehdi latautua. Lähdimme luovimaan Taskun väylää kohti päärtiä Irenen ollessa ruorissa. Irene harjoitteli ohjaamaan venettä kryyssillä fokassa olevien tuulilankojen mukaan.
Irene kryyssiharjoituksissa
Heikko tuuli ja isona käynyt vanhameri antoi tehtävälle riittävästi haastetta. Meikäläinen puuhasteli spinaakkerivarustusta valmiiksi paluumatkaa varten ja taisipa siinä yksi olutkin huljahtaa askarrellessa kaikenlaista. Hieman äksöniä syntyi kun allekirjoittaneen pipo putosi mereen. MOB tilannehan siitä syntyi ja kun meikäläinen neuvoi ruorissa ollutta vaimoa kuinka ko. tapauksessa kuuluu toimia ja samalla laiminlöin tuiki tärkeän pudonneen tähystyksen. Hukkaanhan se pipo joutui. Paluumatkalla nostimme spinaakkerin jonka laskimme sitten roskassa. Päätimme pysähtyä Isokraaselin poijuun jossa Irene valmisti meille herkullisen tortellini aterian ja palan painikkeeksi molemmille puoli lasia viiniä. Vetäydyimme ruokalevolle keulahyttiin ja vaikka ulkona oli vain 10 astetta lämmintä oli peiton alla niin lämmintä että nukahdimme reiluksi tunniksi. Terässatamaan saavuimme sitten illansuussa. Todella hieno retki!
Seuraavana päivänä 17.9 oli sitten vuoro käyttää Ikua merellä. Iku oli juuri sairastanut keuhkoputkentulehduksen ja osittain sen takia ensipurjehdus Miss Bluebell:illä oli siirtynyt näinkin pitkälle. Nuoren miehen ilme puhui puolestaan mitä hän tykkäsi veneestämme. Kevyehkössä tuulessa kiersimme Isokraaselin Ikun ollessa pinnassa. Iku totesi myös veneen olevan herkkä ohjattava sanan positiivisessa merkityksessä.
16.9.10 Veijo lähti mukaan purjehdusreissulle. Aurinkoista säätä oltiinkin odoteltu reilu viikko kun 16 asteen lämpötilassa nostelimme purjeet jo satama-altaassa ja läksimme matkaan. Noin 7-11 tuulessa lähdimme kiertämään kasuunia josta palasimme rautaruukin väylää takaisin satamaan. Matkalla Veijo kertoili omista väylämittauksistaan ja reittipisteistään Raahen saaristossa. Satamassa keittelimme vielä kahvit ja jatkoimme jutustelua. Purjehduksen yksi hauska puoli on ettei oikeasti tarvitse aina olla menossa jonnekin, hyvä seura jutustelu, ulkoilma ja pieni puuhastelu purjeiden kanssa riittää monesti.
7.9 Veijo ja Iku Merikalla lähtivät Pirlalla kuvaamaan meitä merelle. Pirla on vanha luotsivene jota Veijo on entisöinyt jo vuosia.
Pirla.
Tuuli oli sopiva 4-6m/s ja aurinkoista ja 16 lämmintä Tuuli oli aurinkoon nähden vähän hankalasti kun kuvasi aurinko selän takana oli vene kallistuneena poispäin kuvaajista. Jos halusi kuvia että kansi näkyy piti kuvata vastavaloon. No ihan hyviä kuvia saatiin, kiitos Ikulle ja Veijolle. Kierrettiin sitten Isokraaseli ja käytiin pyörähtämässä Terässatamassa josta vielä purjehdimme museonrantaan.
4.9 Teimme pienen purjehdusretken merelle 2-4m/s kevyessä tuulessa. Tyttäreni Suvi pääsi ensimmäistä kertaa Miss Bluebellin kyytiin. Olisimme jääneet Isokraaselin ankkuripaikalle yöksi mutta jo aikaisemmin todettu veneessä olevan Wallas1800 lämmittimen toimimattomuus vesitti tällaiset suunnitelmat. Ilmat olivat viilenneet sen verran ettei ilman lämmitintä tarkenisi. Siispä purjehduksen päätteeksi takaisin terässatamaan sähkötolpan ääreen. Kokkailimme herkulliset H-veneen pippuripihvit jotka nautittiin punaviinin kera. Virittelimme pienen öljytäytteisen sähköpatterin lämmittämään hyttiä. Illan edetessä tunnelmallinen lämpö levisi hyttiin. Mutustelimme juustoja ja pähkinöitä ja nautimme vielä lasilliset viiniä jutustelun ja tarinoiden myötä, pian olikin nukkumaanmenoaika .
29.8 Lähdettiin jälleen merelle 12 lämmintä ja tuuli 0-3m/s. Kryyssäiltiin 1 genoalla päärtin viitalle ja virittelimme samalla spinnuvarustusta. Kaikki tarvittavat köydet löytyivät veneestä. Käännyimme takaisinpäin ja nostimme 58 neliön spinnun ylös. Ei se mastossa niin suurelta näyttänytkään vaikka kokonsa puolesta sillä kotona päällystäisi olohuoneen ja keittiön lattiat. Kunto oli erittäin hyvä, selvästi vähiten käytetty purje tässä veneessä. Ainoa moite oli lievä WC:n haju ko. purjeessa, sen maattua ilmeisesti vuosikausia käyttämättömänä septitankin vieressä keulakolmiossa. No nyt purje pääsi tuulettumaan Irenen tehdessä spinnujiipin kipparin opastamana.
Kesän helteet menneet ilma enään 12 astetta. Nyt alkoi olla käyttöä haalareille tuulitakeille ja pipoille ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Osallistuimme RaaPS:n vuosipäiväRegattaan matkapurjehduksen reittinä oli lähtö roskasta sieltä Taskunväylää Päärtin reimarin kierto, takaisin Roskaan josta vanhaa väylää poikkiväylälle poikkiväylää rautaruukinväylän reunassa olevalle itäviitalle josta poikkiväylää takaisin Roskaan ja maaliin. Saimme hyvän startin otimme johtopaikan heti alussa ja tasaisesti aloimme ottamaan kaulaa muihin veneisiin. Keulaan olimme virittäneet 1 genoan itseskuuttaavan fokan tilalle. Vielä kun tuulet olivat meille suosiollisia ja saimme poikkiväylän ajaa molempiin suuntiin avotuulessa, voitimme toiseksi tullutta Harjun Sepon Suvellaa yli 12 minuutilla tasoitusten jälkeen. Miss Bluebellin ensimmäinen mitali oli saatu.
18.8 oli kesän paras terä selvästi taittunut ja ilma oli viilennyt 16 asteeseen. Takkeja tarvittiin ensimmäisen kerran Miss Bluebellillä. Starttasimme terässatamasta suoraan purjeilla, käynnistämättä moottoria. Mukaan lähti vanha lapsuuden ystävä Jukka Mannermaa, joka halusi kovasti nähdä uusimman hankintamme. Jukan kanssa olimme OK-jollilla 70-80 lukujen taitteessa kierrelleet regatoita ympäri suomea aina Kemistä Tampereelle saakka. Purjehdimme vanhaa väylää kohti kasuunia avotuulessa todella puuskaisen maatuulen saattelemana. Kaasuunin kierrettyämme lähdimme kryyssaamaan rautaruukin väylää kohti tehtaan savuja. Tuuli oli todella puuskainen 6-9m/s ja puuskien huiput kävivät yli 10m/s Vene kulki jo sen verran kallellaan ja tuulta piti "myydä" puuskissa että päätimme kokeilla miten isopurjeen reivaaminen onnistuu. No onnistuihan se tietysti ja veneen kulku parani selvästi. Näyttäisi että H-Starin reivausraja on fokan kanssa n.9m/s. Emme tosin käyttäneet miehistön painoa hyväksi veneen oikaisussa, myös vantteja olisi voinut hieman kiristää, liikit kireälle, guningham pohjaan latistusreivi käyttöön, hekki kireälle, barduunat lujalle, levanki laitaan ja aktiivista ajamista aaltojen ja tuulen mukaan sekä levangin jatkuvaa säätöä, niin olisimme voineet jättää reivaamattakin :-)
Todella hyvin purjehtiva vene myös reippaammassa tuulessa. Kapean rungon ansiosta vene ei ole kauhean nousuherkkä edes kallistuessaan.
16.8 kesä jatkui edelleen lämpimänä 20 asteen lämpötilassa ja n. 4m/s tuulessa lähdimme purjehtimaan ns. vanhaa Raahen väylää Roskasta kohti kasuunia. Olimme jo satamassa vaihtaneet fokan tilalle genoan jonka rullasimme nyt auki. Pienen hakemisen jälkeen skuuttipisteet löytyivät kohdilleen ja purje näytti ikäisekseen ihan kelvolliselta. Virittelimme vielä barduunat käyttöön ja nyt alkoi vastakäännökset olemaan jo työläämpiä. Vastakäännös näillä varustuksilla tapahtuu seuraavasti: Kun ruorimies kääntää keulan vastaiseen, gasti löysää genoan skuutin heti kun veto genoasta lakkaa, samalla hetkellä kippari(tai gasti) löysää barduunan ja alkaa kristää toisen puolen barduunaa, samaan aikaan gasti vetää metritolkulla genoan skuuttia sisään ja samalla tarkkailee ettei genoa tai skuutti takerru mihinkään veneen rakenteisiin. Uudella halssilla kippari kiristää yläpuolen barduunaa lisää ja tarvittaessa ottaa vinssin avuksi, samoin gasti yleensä joutuu viimeiset sentit genoan skuutista kiristämään vinssillä ja jos oikein tuulee kippari vetää skuutista jotta gasti voi kiristää vinssiä kahdella kädellä. Toinen vaihtoehto: itseskuuttaava fokka ja barduunat ei käytössä, kippari kääntää pinnasta veneen uudelle halssille "flop" ja taas mennään. Gastin ei tarvitse eds vaivautua pentrystä kannelle kesken creme brulen liekityksen, kunhan huolehtii että jälkiruoat pysyvät tarjottimella vastakäännöksen aikana.
Paluumatkalla saavutimme Tayanan. Jorma Piippo oli myös lähtenyt merelle nauttimaan kauniista säästä. Ohittaessamme Tayanaa sovimme Jorman kanssa että hän katsastaisi veneemme sitten rannassa. Katsastus suoritettiin ja niin Miss Bluebell.istä tuli virallisesti Raahen Purjehdusseuran alus.
14.8 saatiin Kaipion Satulta viesti "sauna lämpiää Kallassa" Purjehdittiin Kallaan n. 5 m/s tuulessa ja vene vaikutti oikein tasapainoiselta ja pinnatuntuma oli hyvä. Ajettiin Kallan poukamassa olevaan poijuun, paistoimme pihvit ja aterioimme istumalaatikossa testaten pöydän jonka siihen voi asentaa. Kiinnitimme keulan Kallan rannassa olevaan kevyeen ponttoonilaituriin ja siirryimme Satun viihtyisälle mökille saunomaan ja uimaan. Illan mittaan tuuli alkoi voimistumaan ja veneemme tempoi kevyttä laituria siihen malliin että oli parempi ottaa vene laiturista irti ja jäädä poijun varaan. Tuuli kuitenkin yltyi 15m/s ja puhalsi suoraan poukamaan. Veneemme perä heilui vain metrin päässä laiturissa olevasta moottoriveneestä, vaikka keula oli vedetty lähes poijuun kiinni. Päätimme että olisi turvallisempaa siirtyä kotisataman suojaan joten lähdimme pimeässä siirtämään venettä turvallisempaan paikkaan. Roskassa teimme päätöksen jäädä kuitenkin Isokraaselin edustalla olevaan poijuun yöpymään. Aamulla kahdeksan aikaan heräsimme kovaan paukahdukseen, arvasin heti mitä oli tapahtunut. Liina jolla olimme kiinnittyneet poijuun oli katkennut ja vene oli tuuliajolla. Tuuli oli kääntynyt lisää ja aallokko kävi jo aika korkeana myös tässä ankkurointipaikassa. Ei muuta kuin kone käyntiin, haimme poijuun jääneen poijuhaan ja suunta kohti terässatamaa. Terässatamassa olisi suojaista vaikka hurrikaani iskisi. Samaksi päiväksi suunniteltu RaaPS:n vuosipäiväregatta peruttiin kovan tuulen takia.
Mökit Kallassa. (kuva Jupe Pyhtilä)
Seuraavana päivänä tuuli yli 15m/s. (kuva Jupe Pyhtilä)
Ensipurjehdukselle pääsimme Miss Bluebellillä 13.8 Oli hienoa laittaa moottori käyntiin napista, kun edellisessä veneessä täytyi kurotella aina perämoottorin käynnistysnarua. Ajoimme koneella ulos Raahen
Onnellinen:-)
Kohti kasuunia.
Purjehdusseuran terässatamasta. Ajaessamme vastatuuleen tarkoituksena nostaa purjeet, huomio kiinnittyi seikkaan että moottorilla ajettaessa pinnasta piti pitää koko ajan kiinni ettei vene lähtisi kääntymään omille teilleen. Eli vene oli erittäin herkkäliikkeinen ja pinnapilotin hankinta tulisi heti ajankohtaiseksi. Tuuli oli todella heikko mutta emme vaihtaneet fokkaa genoaan koska halusimme testata itseskuuttauksen toimivuutta. Nostimme ison ylös avasimme fokan ja sammutimme moottorin. Tuulta oli vain nimeksi mutta silti vene liikkui ihan mukavasti. Muutama vastakäännös ja itseskuuttaava fokka vaihtoi puolta hienosti. Voiko kryyssaaminenenään helpommaksi tulla sen kun työntelee pinnaa vain laidasta laitaan kapealla väylällä. Barduunoita emme käyttäneet.
58 neliön spinaakkeri ensikertaa ylhäällä.
Miss Bluebellin isopurjeeseen on asennettu läpilatat.
Noin tunnin päästä siitä kun vene oli laskettu veteen masto oli pystyssä. Kovasti mittailua jotta masto tulee sivusuunnassa veneeseen nähden pystyyn. Tämä hoidetaan pitkiä vantteja kiristämällä. Lyhyet vantit kiristetään sitten ja katsotaan purjeurasta tähtäämällä että masto on sivusuunnassa suora. Pituussuunnassa saa olla vähän esitaivutusta. Pitkien ja lyhyiden vanttien välinen kireyssuhde selviää vasta koepurjehduksella.
Kuljetusliike oli kiinnittänyt ja tukenut maston asiallisesti.
Yleisin virhe rikauksessa on jättää vantit liian löysälle. n. 5m/s tuulessa kryyssillä alapuolen vantit eivät vielä saa roikkua. Jos näin tapahtuu kiristetään alapuolen vantteja x kierrosta otetaan vastakäännös ja kiristetään jäleen alapuolen vantteja yhtä monta kierrosta .
Lopuksi alavantteja säätämällä viritetään masto sivusuunnassa suoraksi.
Vanttien kiristelyä
Kun masto oli mitattu saatu suoraan ja vantit kiristetty oman aikansa vei vielä puomin, purjeiden ja lukuisten säätököysien asennus.
Vinkkinä, ota kännykkäkameralla kuva säätököysien järjestyksestä, nimittäin unohtuu se kuitenkin missä mikin naru oli :-)
Pikkuhiljaa säätököysille ja falleille löytyi omat paikkansa. Asensimme isopurjeen puomille ja virittelimme lazyjackit sille. Keulaan nostimme itseskuuttaavan rullafokan vaikka genoakin tuli veneen mukana. Vielä muutamia pikku juttuja asennettuamme alkoi vene olla neitsytpurjehdusta vaille.
Lämpötila pysytteli edelleen hellerajan yläpuolella ja radio kertoi että lämpöennätyksiä rikottiin koko ajan eripuolilla Suomea.
27. muutimme veneeseen asumaan, nyt oli vielä hyvä mahdollisuus tutkia venettä ja sen toimivuutta.
Kauppakirjat oli sovittu allekirjoittaa 28.7 joten periaatteessa oli vielä mahdollisuus "nousta puihin" kaupanteossa jos jotain todella dramaattista olisi veneen kunnossa löytynyt.
Pinnapilotin ja lämmityslaitteen toimimattomuus olivat oikeastaan ainoat suuremmat puutteet jotka havaitsimme ennen kaupantekoa.
Hmm, että tämmöinen ostettaisiin?
Veneessä on käteviä yksityiskohtia..
..kuten tämä pöytä istumalaatikossa.
Vietimme veneellä aikaa kokkaillen, uiden, aurinkoa ottaen ja tietysti tutkien veneen joka sopukan. Nestetasapainoa piti myös pitää yllä päivälämpötilojen lähennellessä 30 astetta. Tuli tunne että emme voi olla Suomessa vaan jossain etelänlomalla.
28 päivänä allekirjoitimme kauppakirjat ja näinollen meistä tuli hetkeksi kahden veneen omistajia. Olimme tosin saaneet Welliksestä ostotarjouksen pyydettyyn hintaan, joten vaaraa kahden veneen loukkuun jäämisestä ei ollut.
Kuljetuksen Raaheen saimme sovittua kuljetusliike Sini Järvinen ky:n kanssa. Rautainen ammattilainen joka ilmoitti että kunhan puomi on pois, ylimääräiset narut ja irtotavara kannelta pois hän saa maston kaadettua pukin haettua ja veneen nostettua lavetille eikä meidän tarvitse enään tulla Tampereelle sen takia. Toki saimme sovittua myyjien kanssa että siirtävät veneen nostopaikalle.
Kun em. asiat oli sovittu pystyimme rentoutumaan kunnolla ja päätimme juhlistaa kauppoja kuohuviinillä. Illalla mietimme veneelle uutta nimeä koska nykyinen nimi Blues oli jo Raahessa käytössä ja vieläpä naapuriveneessä. Uuteen nimeen haluttiin sisällyttää vanhan nimen kirjaimet jottei huono onni kohtaisi venettä. Irene keksi nimeksi Miss Bluebell, kippis ja kulaus Miss Bluebell:in kunniaksi.
29 päivä siirsimme autoomme purjeet ja kaiken vähän arvokkaamman irtaimen tavaran. Puomi oli irroitettu laitettu hyttiin ja pehmustettu. Myös kaikki veneeseen jäävä tavara laatikostot ja lokerikot oli laitettu niin etteivät ne kuljetuksessa pääsisi putoamaan ja rikkoutumaan. Oli aika jättää veneelle hyvästit reiluksi viikoksi jonka jälkeen vene saapuisi sitten Raaheen.
Vene saapui Raaheen sovittuna aikana ja täysin ehjänä. Sini Järvinen hoiti veneen veteen niin vauhdikkaasti että totesimme olevamme vain tiellä kun yritimme auttaa.
Kuljetus oli aika kallis mutta ehdottomasti hintansa väärti. Loppupeleissä oikeastaan edullinen, säästimmehän yhden ylimääräisen matkan Tampereelle.
