Trailerin valmistus

Veneemme mukana tuli tukeva metallinen säilytyspukki joka sinänsä olisi kelvannut talvisäilytykseen. Syy miksi halusin tehdä kuitenkin trailerin veneelle. Nostopäivä on helpompi päättää, ei tarvitse nostaa mobiilinosturilla kun voi käyttää terässataman nosturia. Veneen voi noston jälkeen siirtää nopeasti lähelle vesipistettä jolloin pohjan pesu onnistuu ennenkuin se kerkeää kuivua. Vinkki: pese veneen pohja välittömästi noston jälkeen painepesurilla ja harjalla ennenkuin merivesi pohjassa kerkeää kuivua. Tässä vaiheessa lika lähtee pohjasta lähes itsestään, parin tunnin kuluttua se on jo paljon työläämpää. Jos pesu venyy seuraavaan päivään, jätä se suosiolla kevääseen mitä tuosta enään itseään palelluttamaan.

Sitten, traileriveneen talvehtimispaikka on paljon vapaammin valittavissa. Paikan valinnassa kannattaa huomioida, jos mahdollista, että vesi ja sähköpisteet ovat kohtuullisen matkan päässä, paikka olisi tuulelta suojassa mutta suoraan puiden alle ei kannata laittaa kun niistä varisee roskia todella paljon. Jos tiedät että keväällä aiot tehdä esim. pohjan peruskunnostuksen ja vesillelasku tulee venymään, pyri saamaan vene siten ettei se ole muiden edessä. Jos taas tiedät että haluat olla ensimmäisenä vedessä, huolehdi ettei veneesi joudu takariviin.

Ja asiaan, miten tehdä traileri veneelle kun vene on vedessä eikä sitä voi välillä sovittaa?
Näin minä sen tein. Koska veneen pukki vaikutti asialliselta ja riittävän jäykältä, päätin hyödyntää sitä trailerin teossa. Tarvittaisiin ainoastaan pitkä aisa ja riittävän jäykkä ja kantava akseli. Aisan pituuden päättelin veneen profiilikuvaa katsomalla. Kun akseli tulee siansa verran kölin puolenvälin takapuolelle voisi olettaa trailerin ja veneen olevan hieman etupainoisia. Mitataan kuvasta akselin ja keulan välinen etäisyys ja muutetaan mitta oikeaan mittakaavaan. Lisätään mittaan haluttu varmuus ettei veneen keula osu traktorin koppiin esim. 1,5 m. Katsotaan veneen pukista  paikka mihin akseli tulee sioittumaan, otetaan siitä mitta pukin takareunaan. Nyt tiedämme kuinka paljon aisan pitää jatkua myös akselin takapuolelle. 9,45 metriä pitkässä veneessä aisasta tulee pirun pitkä. En muista paljonko, enkä lähde mittaamaan :-)

Tästä se lähtee, akseli katkaistu oikeaan mittaan

Pukin leveys tietenkin mitataan ja huomioidaan akselin pituudessa renkaiden ofsetin vaatima pituuden lisäys. Minä päätin käyttää Bilteman valmiita napoja ja pyöriä vanteineen, koska pukki oli niin leveä ettei valmiita akseleita voinut käyttää. Sitten vain kovaa hitsaamista ja tuloksena on risti jonka poikkihirren päissä on rattaat ja alapäässä vetoraksi traktorin koukkua varten. Kuvat kertonevat paremmin. Minä tein trailerin nurkista löytyneistä romuraudan pätkistä joten sitä joutui vähän jäykistämään akselin ja aisan osalta. Siksi se näyttää kuvissa vähän monimutkaisemmalta kuin todellisuudessa priimatavarasta tehtynä tarvitsisi olla

Navan sovitus akseliin

Seuraavaksi siirsimme trailerin satamaan jossa päästiin sovittamaan pukkia trailerin selkään. Pukin kiinnitin traileriin sekä hitsaamalla että pulttiliitoksin. Tässä vaiheessa alkoi epäilyttämään että pitkä aisa joustaisi liikaa ja päätin tehdä siihen vielä lisätuen.Voila traileri oli valmis.

Navat paikoillaan

Pyörillä kulkeva risti, kätevää

Siirto rantaan velimiehen traktorilla

Pukki kyytiin ja valmis

Syksyn viimeinen purjehdus

26.9 Olimme jälleen odotelleet viikon aurinkoista päivää ja ilmakin oli viilennyt 10 asteeseen kun lähdimme tämän kesän viimeiselle purjehdukselle. Lähdimme jälleen satamasta suoraan purjeilla joka on siitä huono tapa että koneaikaa tulee niin vähän että akut eivät aina ehdi latautua. Lähdimme luovimaan Taskun väylää kohti päärtiä Irenen ollessa ruorissa. Irene harjoitteli ohjaamaan venettä kryyssillä fokassa olevien tuulilankojen mukaan.

Irene kryyssiharjoituksissa

Heikko tuuli ja isona käynyt vanhameri antoi tehtävälle riittävästi haastetta. Meikäläinen puuhasteli spinaakkerivarustusta valmiiksi paluumatkaa varten ja taisipa siinä yksi olutkin huljahtaa askarrellessa kaikenlaista. Hieman äksöniä syntyi kun allekirjoittaneen pipo putosi mereen. MOB tilannehan siitä syntyi ja kun meikäläinen neuvoi ruorissa ollutta vaimoa kuinka ko. tapauksessa kuuluu toimia ja samalla laiminlöin tuiki tärkeän pudonneen tähystyksen. Hukkaanhan se pipo joutui. Paluumatkalla nostimme spinaakkerin jonka laskimme sitten roskassa. Päätimme pysähtyä Isokraaselin poijuun jossa Irene valmisti meille herkullisen tortellini aterian ja palan painikkeeksi molemmille puoli lasia viiniä. Vetäydyimme ruokalevolle keulahyttiin ja vaikka ulkona oli vain 10 astetta lämmintä oli peiton alla niin lämmintä että nukahdimme reiluksi tunniksi. Terässatamaan saavuimme sitten illansuussa. Todella hieno retki!

Ikun kanssa

Seuraavana päivänä 17.9 oli sitten vuoro käyttää Ikua merellä. Iku oli juuri sairastanut keuhkoputkentulehduksen ja osittain sen takia ensipurjehdus Miss Bluebell:illä oli siirtynyt näinkin pitkälle. Nuoren miehen ilme puhui puolestaan mitä hän tykkäsi veneestämme. Kevyehkössä tuulessa kiersimme Isokraaselin Ikun ollessa pinnassa. Iku totesi myös veneen olevan herkkä ohjattava sanan positiivisessa merkityksessä.

Veijon kanssa merelle

Veijo Merikalla kertoo omista reittipisteitä

16.9.10 Veijo lähti mukaan purjehdusreissulle. Aurinkoista säätä oltiinkin odoteltu reilu viikko kun 16 asteen lämpötilassa nostelimme purjeet jo satama-altaassa ja läksimme matkaan. Noin 7-11 tuulessa lähdimme kiertämään kasuunia josta palasimme rautaruukin väylää takaisin satamaan. Matkalla Veijo kertoili omista väylämittauksistaan ja reittipisteistään Raahen saaristossa. Satamassa keittelimme vielä kahvit ja jatkoimme jutustelua. Purjehduksen yksi hauska puoli on ettei oikeasti tarvitse aina  olla menossa jonnekin, hyvä seura jutustelu, ulkoilma ja pieni puuhastelu purjeiden kanssa riittää monesti.

Irene

Raahen kasuuni

Veijo

Kuuma kahvi maistuu

Veneen kuvausreissu

7.9 Veijo ja Iku Merikalla lähtivät Pirlalla kuvaamaan meitä merelle. Pirla on vanha luotsivene jota Veijo on entisöinyt jo vuosia.

Pirla.

Tuuli oli sopiva 4-6m/s ja aurinkoista ja 16 lämmintä Tuuli oli aurinkoon nähden vähän hankalasti kun kuvasi aurinko selän takana oli vene kallistuneena poispäin kuvaajista. Jos halusi kuvia että kansi näkyy piti kuvata vastavaloon. No ihan hyviä kuvia saatiin, kiitos Ikulle ja Veijolle. Kierrettiin sitten Isokraaseli ja käytiin pyörähtämässä Terässatamassa josta vielä purjehdimme museonrantaan.

Lähdössä.

S/Y Miss Bluebell.

Pauhan reunassa. (klikkaa kuvat isommaksi)

Käydään mutka vielä museonrannassa.

Purjehdusretki 4.9

4.9 Teimme pienen purjehdusretken merelle 2-4m/s kevyessä tuulessa. Tyttäreni Suvi pääsi ensimmäistä kertaa Miss Bluebellin kyytiin. Olisimme jääneet Isokraaselin ankkuripaikalle yöksi mutta jo aikaisemmin todettu veneessä olevan Wallas1800 lämmittimen toimimattomuus vesitti tällaiset suunnitelmat. Ilmat olivat viilenneet sen verran ettei ilman lämmitintä tarkenisi. Siispä purjehduksen päätteeksi takaisin terässatamaan sähkötolpan ääreen. Kokkailimme herkulliset H-veneen pippuripihvit jotka nautittiin punaviinin kera. Virittelimme pienen öljytäytteisen sähköpatterin lämmittämään hyttiä. Illan edetessä tunnelmallinen lämpö levisi hyttiin. Mutustelimme juustoja ja pähkinöitä ja nautimme vielä lasilliset viiniä jutustelun ja tarinoiden myötä, pian olikin nukkumaanmenoaika .

Suvi.

T-paitakelit ovat menneet.

Eikä sisälläkään tarkene, kiitos resun Wallaksen.

Pieni sähköpatteri riitti lämmittämään hytin.