Veneen nosto

1.10 kaadettiin veneestä masto ja valmisteltiin Miss Bluebell nostokuntoon.
Minä kuulun siihen koulukuntaan jotka kaatavat maston talveksi.

Kohta trailerilla.

Seuraavana päivänä 2.10
 klo 12.47 Miss B nosturin alle
       12.52 liinat veneen alla ok.
       12.55 vene ilmassa
       12.58 ja trailerilla
       13.02 traileri Chevyvanin perään ja siirto nosturilta pesupaikalle
 klo 13.03 Iku alkaa pestä veneen pohjaa.

Eikä mastokaan ottanut auton kattoon.

Pohjan pesu välittömästi ennenkuin kuivahtaa.

9.10 käytiin peittelemässä Miss Bluebell talviunille pressun alle.

Antaapa talven tulla.

Syksyn viimeinen yöretki

29.9 päätimme tehdä viimeisen yöretken tälle syksyä. Kävimme laittamassa päivällä klo 14 Misbluebellin erinomaiseksi osoittautuneen Safire lämmittimen puhaltelemaan veneestä kosteuden pois. Tarkoituksenamme oli yöpyä veneessä Kallan laguunin poijussa, mutta toisin kävi. Kun pääsee kaupungin valoista vähän etäämmälle ja on pilvetöntä, tähtitaivas näyttää todella upealta pimeän tullen. Olemme yleensä laittaneet veneen hytissä punavalon päälle jolloin silmät tottuvat noin tunnin kuluessa pimeyteen. Sitten ihastelemaan tähtitaivasta jossa erottuu monikertainen määrä tähtiä ja jopa linnunradan tähtisumu.

Mastovalo heijastuu fokasta

Kaupungin valot jäävät taakse

Lähdimme klo 19.45 hämärän suussa ajelemaan koneella fokan avustaessa kohti Kallaa. Kallan lahteen päästyämme totesimme että kaikki kiinnityspoijut oli kerätty jo pois talvea varten.
Emme halunneet jäädä pelkän ankkurin varaan joten päätimme siirtyä Isokraaselin edustalla oleviin poijuihin.

Täällähän on pimeää

Paluumatkalla Isokraaseliin lisähaastetta antoi nopeasti laskeutuva pimeä jonka mukana tuli hieman usvaakin.
Kun vielä erittäin tehokkaasta käsivalaisimesta, jolla Irene etsi reimareita, loppui akku meni loppumatka navigaattorin varassa vähän käsikopelolla.
Onneksi isokraaselin edustalla on monta poijua joten kiinnityimme ensimmäiseen jonka löysimme.
Sumua oli jo sen verran että poijut erottuivat hädin tuskin veneenmitan päähän pimeässä.
Tähtitaivas jäi tälläkertaa näkemättä.
Oli tosi ihana painua lämpimään hyttiin viinin ja iltaherkkujen pariin. Olettehan jo huomanneet että tässä veneessä on tapana syödä hyvin :-)

Aamulla nukuimme pitkään ja herättyämme aurinkoiseen mutta tuuliseen päivään ajoimme aamupalan jälkeen takaisin Terässatamaan. Tämän kesän reissut oli tehty.

Syysseilaus Marjaniemeen

10.9 Miss Bluebell lähti yhden veneen eskaaderina syysretkelle Hailuodon Marjaniemeen. Ilmoittelimme ennakkoon josko muita veneitä lähtisi mukaan eskaaderiin. Kolme venekuntaa ilmoittautui lisäksemme mutta lähtöpäivän koittaessa olimme ainoa vene. Alkumatkasta ajoimme koneelle reilun tunnin verran, sitten vieno etelätuuli alkoi voimistua ja sammutimme koneen ja otimme suunnaksi 0.

Hmm..mikä maa mikä valuutta?

Kukaan ei tunnista mua.

Onnelliset.

Marjaniemessä

Alkumatkasta P/V Pikkuniilo ajoi ohitsemme häviten jonnekin pohjoiseen. Tuuli parani päivänmittaan ja vauhtime oli jo 6 solmua. Kun aurinkokin alkoi pilkistellä tuumimme että tämähän on lähes täydellinen syysseilaussää!

Marjaniemessä oli lisäksemme kolme vierasvenettä. Nautimme Irenen valmistamaa herkullista paellaa punaviinin kera. Kävimme kävelyllä hotellilla kysymässä olisiko saunaan mahdollista päästä? Saunaa emme saaneet mutta joimme jälkiruoka irishcofeet hotellin ravintolassa lohdutukseksi.

Nörtit

Myöhemmin illalla paistoimme makkaraa Marjaniemen uudella hienolla  makkaranpaistopaikalla, eikä polttopuitakaan tarvinnut tuoda Raahesta asti niinkuin joskus aiemmin piti tehdä.

Aamuherätys klo 10.00 aamupalaksi pekonia ja munia sekä kahvia. Klo 11.00 purjeet ylös sataman suulla.
Tuuli on 4-5m/s lounaasta joten päätämme ottaa kohtalaisen pitkän luovin merelle paapuurin halssilla.
Vastakäännös ja styyran halssila Raahea kohti. Aurinkoa ja 15 lämmintä täydellistä.

Kotimatkalla

Köydet kiinni klo 16.20 Edelleen ihmettelemme miksi muita ei lähtenyt?

Lukuisia pienempiä retkiä

13.8
Käytiin mm. Isokraaselissa ja syötiin kinkkutortillineja pesto-cremefraiche kastikkeessa.

Isokraaselin laituri

14.8
Kasuunilla kuhinaa. Meidän lisäksi 7 venettä liikkeellä. Syötiin muusia ja poronkäristystä.

H-325

Ruuhkaa merellä

Jorma Piipon Tayana

15.8
Tuulinen päivä. Isopurjeen 5 ylintä ratsastajaa katkeaa jiipissä Roskassa joten Isokraaselin poijuun syömään Chiliriisijauhelihapataa.

5 ratsastajaa poikki

No voihan että sentään

Hyvä ruoka parempi mieli

28.8
Kesän viimeinen hellepäivä 26C lämmintä! Tuuli loppui Isokraaselin ja Ulkopauhan välissä kuin veitsellä leikaten kokonaan, joten käännös takaisin tuuleen ja purjehdimme Pikkulahdelle uimaan ja kahville.

Refanutan Regatta

Refanutan Regatta oli lähes toisinto Vuosipäiväregatalle. Tuuli oli metrin pari heikompi (4-7m/s) ja suuntana idän sijasta koilinen, ja lämpötila "vain" 20C.

Irene päätti tähän regattaa osallistua Mary Read kajakillaan valokuvaajan ja katsojaveneen ominaisuudessa joten olimme Ikun kanssa jälleen kahdestaan.

Tuomariveneenä toimi Pirla

Meidän edellinen vene Wellis oli myös kisassa mukana

Kun purjehdusreittikin oli sama oli kisa lähes Vuosipäiväregatan toisinto, sillä poikkeuksella että Kanervojen Sonja H-vene antoi kovan vastuksen joutuen tyytymään kuitenkin niukasti hopeaan.

Illalla lämmitettiin seuralla Regattasauna ja jäätiin fiilistelemään veneelle yöksi Irenen kaa. On sinänsä ikävä että kun vielä 80-90 taitteessa Regatoiden jälkeen oli seuralla vilskettä ja jopa regattatanssit, nykyään kaikilla on kotia kovin kiire ja "jälkiregatointia" ei enään ole.

Myös osallistujia on nykyään regatoissa varsin vähän. Ennenvanhaan oli osallistumismaksut ja silti useita kymmeniä veneitä osallistui kisoihin. Nykyään pitäisi seuran lähes maksaa että saisi muutamankaan veneen osallistumaan kisoihin.

Miss Bluebell vauhdissa

Tässä olisi pieni tutkiskelun paikka miksi Regatoihin ihmiset eivät halua osallistua? Itse olen ainakin kokenut ikimuistoisia hetkiä aikoinaan Regatoissa eri kaupungeissa. Oudoillakin vesillä on yllättävän helppo liikkua kun on muita veneitä ja menee vain perässä, ihan totta!
Merellä olon lisäksi oli tosi ihanaa päästä pitkän purjehduspäivän päätteeksi kuumaan saunaan ja kylmän olutlasin ääreen. Jälkiregatoinnit alkoivat yleensä jo saunan lauteilla "kuka teki oikean reitinvalinnan tai kellä spinaakkeri nousi nopeimmin" jne. protesteja unohtamatta.
Ilta yleensä jatkui hyvän ruoan ja juoman merkeissä, jälkiregatointia jatkettiin ja tarinoitiin monenlaisista purjehdusreissuista, oli tanssia ja monet merimieslaulutkin tuli laulettua/kuunneltua, laulu raikui monesti pitkälle yöhön mutta seuraavana päivänä kaikki olivat taas merellä. Niin, Regatat olivat lähes poikkeuksetta kaksi tai jopa kolmipäiväisiä tapahtumia aikoinaan.

Onko nykyihmisille pärjääminen kisoissa niin tärkeää ettei kehdata edes lähteä, ja unohdetaan että joka ikinen meistä on jossain vaiheessa ollut aloittelija kisoissa?

RaaPS vuosipäiväpurjehdus

31.7 Sunnuntaina oli RaaPS:n vuosipäiväregatta johon osallistuin Ikun tullessa miehistöksi. Kisa purjehdittiin matkapurjehduksena  ja lähtö sijaitsi Roskan redillä Maapauhan vieressä. Purjehdussää oli täydellinen, lämpötila 22 ja tuuli idästä 5-7 m/s joten aallokkoa ei ollut ja maatuuli shiftaili sopivasti jotta jyvät erottuisivat akanoista :-)

Saimme Ikun kanssa nappistartin ja lähdimme purjehtimaan kohti ensimmäistä kääntöpaikkaa joka oli päärtin viitta Taskun takana. Aloimme hitaasti mutta varmasti ottamaan kaulaa muihin veneisiin.

Kohti päärtiä

 Päärtin viitan kiersimme  ensimmäisenä Iku siirtyi ruoriin ja minä aloin valmistelemaan spinnua nostokuntoon. Roskassa reitti kaarsi kohti Raahen vanhaaväylää. Kun arvioimme Ikun kanssa että tuuli tulee riittävän peränpuolelta spinnua ajatellen kytki Iku pinnapilotin päälle  purjeen noston ajaksi ja alkoi hoitamaan spinun skuutteja.

Pauhan edustalla

 Lähes heti huomasimme että voimme muuttaa kurssia kohti kasuunia ja jiipata. Hetken aikaa siinä oli kädet täynnä spinnunskuuttia, puomia, alakijaa, pinnapilotin painelua, isopurjeen skuuttia ym. mutta saimme jiipin tehtyä ennen Isokraaselin rantaa, alkaakohan meikäläinen käymään hitaaksi vanhemmiten :-)

Raahenväylältä reitti vei poikkiväylää pitkin kohti Rautaruukin väylän reunassa olevalle itäviitalle. Seurasimme silmä kovana nostetaanko takana tulevissa veneissä spinnuja ja minkä reitinvalinnan muut tekevät. Pari venekuntaa meidän lisäksi nosti spinaakkerin mutta reilusti myöhemmin kuin me joten johtomme kasvoi entisestään.
 Laskimme spinaakkerin hyvissä ajoin ja valmistauduimme kiertämään itäviitan jonka jälkeen alkaisi kryyssi takaisin samaa reittiä kohti Roskassa olevaa maalia.

Lähes aallottomassa vedessä vene suorastaan lensi. Kun kaksi perfektionistia otti  jokikisen tuulen shiftin talteen ja tuulen lisäksi kääntyessä poikkiväylällä eduksemme, oli veneemme maalissa yli 13 minuuttia ennen seuraavaa. Tämä tarkoitti että Miss Bluebell oli voittanut Regatan lähes kymmenen minuutin marginaalilla vielä tasoitusten jälkeenkin.

Kotimatka Oulusta Marjaniemen kautta Raaheen

27.7 Kävimme aamu-uinnilla ja torilla kahvilla. Ruokaostosten jälkeen heitimme köydet irti Oulun kiikelinrannasta ja suuntasimme keulan kohti marjaniemeä.

Illansuussa reilun 7 tunnin purjehduksen jälkeen olimme Marjaniemessä ja grillasimme kaslerpihvit ja torilta hankkimista sienistä irene teki herkullisen kanttarellikastikkeen.

Marjaniemessä jälleen

Kevyttä iltapalaa

Hei mitä te oikein syötte siellä?

Mereen laskevaan aurinkoon ei koskaan kyllästy

Seuraavana aamuna heräsimme puolenpäivän aikaan ja virkistävän uintiretken jälkeen oli aika palata Raaheen
Ilma oli vähän viilentynyt mutta oli edelleen 20 astetta tuuli oli aivan peräntakaa joten joudumme vähän leikkaamaan jotta veneen rullaus rauhoittuu.
Marjaniemestä lähtiessä kannattaa ajaa reilusti ulos merelle vaikka syvyyden puolesta pystyykin oikaisemaan reilusti. Nimittäin kalastajien pyydykset ulottuvat melko kauas merelle. No me tietysti ajoimme vahingossa yhden verkon yli mutta onneksi emme jääneet siihen kiinni.

Paluumatkalla ei muita kommelluksia sattunut ajoimme suuntaan 180-210 Tauvon paikkeilla jiippaamme suuntaan 150 eli kohti taskun pookia. Klo 17.05 ohitamme päärtin ja tuntia myöhemmin kiinnitämme köydet terässataman laituriin.

Lomareissu Ouluun ja Marjaniemeen

Laivakoira Nooran pesä

25.7 Klo 13.30 laivakoira Noora lykittiin keulaluukun kautta Miss Bluebelliin. Noora lähti ensimmäistä kertaa Miss Bluebellillä reissuun, mutta ei suinkaan ensimmäistä kertaa purjeveneellä reissussa.
Kevyen myötätuulen saattelemana otimme suunnan kohti Oulua. Spinnukin nostettiin mutta vauhdin hiipuessa alle 3 solmun pätimme laittaa koneen käyntiin. Olen kuullut monen arvostelevan kun purjehtijat ajavat moottorilla kovin herkästi. Itse en näe siinä mitään ristiriitaa, miksei purjevenettä voi käyttä moottoriveneenä kun siihen on kerran mahdollisuus?



Puolessavälissä matkaa meri on jo peilityyni ja ajattelemme piipahtaa Varessäikän satamaan Nooraa jaloittelemaan. Ajamme tyhjäkäynnillä sataman suuta kohti ja vettä näyttää olevan n.3 metriä. Juuri kun aion sanoa Irenelle että taidettiin päästä satamaan vene pysähtyy 10 metrin päähän sataman suulle ja kaiku näyttä vettä 1,4m. pakitamme ja kokeilemme vielä molemmilta reunoilta sisään mutta kun ei ole vettä niin ei ole.
Mahtavaa tämä perämerellä veneily kun muistelee että Ruotsin puolella on vettä sataman edustalla 40m.

Kysymme Nooralta jaksaako hän pidätellä Ouluun asti ja tulkitsemme vaikenemisen myöntymisen merkiksi.

"hmm..osaakohan tuo kippari varmasti navigoida?"

Irene alkaa valmistaa meille perunoita ja possunfilettä kermakastikkeessa ja minä alan navigoimaan kapeaa maaväylää Varesäikästä kohti Santosta ja Oulua. Maaväylä Ouluun (siis väylä Hailuodon maapuolelta) on matala ja kapea. Jos väylältä poikkeaa on kiinnijääminen varmaa. Purjeveneellä sen voi purjehtia avotuulissa, luovimaan ei kannata ryhtyä. Me ajoimme sen tälläkertaa koneella peilityvenessä 22 asteen lämpötilassa.

jätisinksmää mun aurinkolasit pedille vai Raaheen..

Noorakin hilattiin kannelle haistelemaan merituulia. Miss Bluebellin portaat ovat tosi hankalat tämän kokoiselle eläimelle. Parin harjoittelun jälkeen kulkeminen alkoi kuitenkin sujua avustettuna.










Kello 22 Hailuodonlautta Merisilta meni keulamme editse ja jouduimme hiukan löysäämään kaasua jottei se olisi jäänyt allemme.
Käännyimme kohti Oulua ja tuuli virisi senverran että nostimme genoan avittamaan konetta.
Syväväylällä vastaan tuli rahtilaiva Johan Esberger jolle annoimme suosiolla tilaa väylällä.

zzzzz..zzzzz,krooh..puuhh...

Klo 0.45 Kiinnitimme köydet Kiikelinrannan vierasvenesatamassa. Nooralla oli aika kiire rantaan mutta urheasti se oli jaksanut pidätellä koko matkan. Oulun kaduilla olikin paljon uutta haistelemista, varmaan vähän jännittikin mihin oli tultu? 0.40 palattiin veneellä ja uni maistui meille kaikille.





Seuraavan päivän vietimme helteisessä Oulussa uiden, syöden, juoden ja kävelyretkiä tehden.
Yllättävää kuinka erilaiselta Oulu näyttä kun sitä ei tarkastele auton tuulilasin läpi.

Upea puomiteltta Nooralle

Herkutellen Oulun keskustassa

Luulaja ja paluumatka

Nukuttiin reilu pari tuntia kiinnittymisen jälkeen ja heräiltiin puolenpäivän maissa. Irene alkoi valmistaa herkullista chilivihanneslihapullacouscousia
naapurina oli suomalainen Vaasata kotoisin oleva Halberg Rassy 323 ja kertoivat että tuuli oli puuskissa yli 15m/s Heidän oli tarkoitus jatkaa pohjoiseen mutta olivat jääneet pitämään tuulta Luulajaan.
Satamamaksuun 150kr/yö kuului koodi siisteihin sosiaalitiloihin jossa oli suihkut, wc, pesukone ja tiskaus/ruoanlaittomahdollisuus.
Tutustuimme kaupunkiin parin päivän ajan ja kuvat puhukoon puolestaan. Huom klikkaamalla kuvia ne suurenee!

Iku ihailemassa vierasveneitä

Kaupungille lähdössä

Luulajan kävelykatu

Miss Blubell taustalla

21.7 klo 06.30 irroitimme köydet Luulajan vierasvenesatamasta ja aloitimme paluumatkan.
Nostimme purjeet lähes heti ja kohtalaisen tuulen siivittämänä pari tuntia ja kun pääsimme  ulos saaristosta alkoi tuuli heikkenemään nopeasti.

Kotimatka oli kryyssiä keveissä tuulissa

klo09.20 kone käyntiin klo 11.00 kone seis genoa fokan tilalle klo 12.00 kone käyntiin klo. 13.00 kone seis
klo 14.35 kone käyntiin klo 15.00 kone seis klo 19.20 kone käyntiin n.15 minuutiksi klo 20.30 koneella ajoa 10 minuuttia. Loppumatkan tuuli jaksoikin puhaltaa ja tiukkaa kryyssiä pääsimme oikeaan suuntaan.
Klo23.15 aurinko laski klo 01.10 saimme köydet kiinni RaaPSin terässatamaan.
Paluumatka oli heikkotuulista kryyssiä ja aina kun nopeus tippui alle 3 knots ajoimme tuulessa olevan "reijän" läpi seuraavaan tuulialueeseen. Monesti uusi tuuli löytyi jo 10 minuutin koneella-ajon jälkeen.
Irene jaksoi pitää miehistön vatsat täynnä tarjoamalla herkullisia voileipiäja lämpimiä juomia säännöllisin välein sekä valmistamalla  burgundinpataa jota söimme hyvällä ruokahalulla.
Paluumatkaan käytimme aikaa 18h 40min. ja lokiin kertyi maileja tasan 90. eli 2 mailia enemmän kuin mennessä. Lisämatka tuli parista luovista jotka jouduimme alkumatkasta ottamaan.
Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu ja kiitokset reippaalle miehistölle!