Lomareissu Ouluun ja Marjaniemeen

Laivakoira Nooran pesä

25.7 Klo 13.30 laivakoira Noora lykittiin keulaluukun kautta Miss Bluebelliin. Noora lähti ensimmäistä kertaa Miss Bluebellillä reissuun, mutta ei suinkaan ensimmäistä kertaa purjeveneellä reissussa.
Kevyen myötätuulen saattelemana otimme suunnan kohti Oulua. Spinnukin nostettiin mutta vauhdin hiipuessa alle 3 solmun pätimme laittaa koneen käyntiin. Olen kuullut monen arvostelevan kun purjehtijat ajavat moottorilla kovin herkästi. Itse en näe siinä mitään ristiriitaa, miksei purjevenettä voi käyttä moottoriveneenä kun siihen on kerran mahdollisuus?



Puolessavälissä matkaa meri on jo peilityyni ja ajattelemme piipahtaa Varessäikän satamaan Nooraa jaloittelemaan. Ajamme tyhjäkäynnillä sataman suuta kohti ja vettä näyttää olevan n.3 metriä. Juuri kun aion sanoa Irenelle että taidettiin päästä satamaan vene pysähtyy 10 metrin päähän sataman suulle ja kaiku näyttä vettä 1,4m. pakitamme ja kokeilemme vielä molemmilta reunoilta sisään mutta kun ei ole vettä niin ei ole.
Mahtavaa tämä perämerellä veneily kun muistelee että Ruotsin puolella on vettä sataman edustalla 40m.

Kysymme Nooralta jaksaako hän pidätellä Ouluun asti ja tulkitsemme vaikenemisen myöntymisen merkiksi.

"hmm..osaakohan tuo kippari varmasti navigoida?"

Irene alkaa valmistaa meille perunoita ja possunfilettä kermakastikkeessa ja minä alan navigoimaan kapeaa maaväylää Varesäikästä kohti Santosta ja Oulua. Maaväylä Ouluun (siis väylä Hailuodon maapuolelta) on matala ja kapea. Jos väylältä poikkeaa on kiinnijääminen varmaa. Purjeveneellä sen voi purjehtia avotuulissa, luovimaan ei kannata ryhtyä. Me ajoimme sen tälläkertaa koneella peilityvenessä 22 asteen lämpötilassa.

jätisinksmää mun aurinkolasit pedille vai Raaheen..

Noorakin hilattiin kannelle haistelemaan merituulia. Miss Bluebellin portaat ovat tosi hankalat tämän kokoiselle eläimelle. Parin harjoittelun jälkeen kulkeminen alkoi kuitenkin sujua avustettuna.










Kello 22 Hailuodonlautta Merisilta meni keulamme editse ja jouduimme hiukan löysäämään kaasua jottei se olisi jäänyt allemme.
Käännyimme kohti Oulua ja tuuli virisi senverran että nostimme genoan avittamaan konetta.
Syväväylällä vastaan tuli rahtilaiva Johan Esberger jolle annoimme suosiolla tilaa väylällä.

zzzzz..zzzzz,krooh..puuhh...

Klo 0.45 Kiinnitimme köydet Kiikelinrannan vierasvenesatamassa. Nooralla oli aika kiire rantaan mutta urheasti se oli jaksanut pidätellä koko matkan. Oulun kaduilla olikin paljon uutta haistelemista, varmaan vähän jännittikin mihin oli tultu? 0.40 palattiin veneellä ja uni maistui meille kaikille.





Seuraavan päivän vietimme helteisessä Oulussa uiden, syöden, juoden ja kävelyretkiä tehden.
Yllättävää kuinka erilaiselta Oulu näyttä kun sitä ei tarkastele auton tuulilasin läpi.

Upea puomiteltta Nooralle

Herkutellen Oulun keskustassa