RaaPS vuosipäiväpurjehdus

31.7 Sunnuntaina oli RaaPS:n vuosipäiväregatta johon osallistuin Ikun tullessa miehistöksi. Kisa purjehdittiin matkapurjehduksena  ja lähtö sijaitsi Roskan redillä Maapauhan vieressä. Purjehdussää oli täydellinen, lämpötila 22 ja tuuli idästä 5-7 m/s joten aallokkoa ei ollut ja maatuuli shiftaili sopivasti jotta jyvät erottuisivat akanoista :-)

Saimme Ikun kanssa nappistartin ja lähdimme purjehtimaan kohti ensimmäistä kääntöpaikkaa joka oli päärtin viitta Taskun takana. Aloimme hitaasti mutta varmasti ottamaan kaulaa muihin veneisiin.

Kohti päärtiä

 Päärtin viitan kiersimme  ensimmäisenä Iku siirtyi ruoriin ja minä aloin valmistelemaan spinnua nostokuntoon. Roskassa reitti kaarsi kohti Raahen vanhaaväylää. Kun arvioimme Ikun kanssa että tuuli tulee riittävän peränpuolelta spinnua ajatellen kytki Iku pinnapilotin päälle  purjeen noston ajaksi ja alkoi hoitamaan spinun skuutteja.

Pauhan edustalla

 Lähes heti huomasimme että voimme muuttaa kurssia kohti kasuunia ja jiipata. Hetken aikaa siinä oli kädet täynnä spinnunskuuttia, puomia, alakijaa, pinnapilotin painelua, isopurjeen skuuttia ym. mutta saimme jiipin tehtyä ennen Isokraaselin rantaa, alkaakohan meikäläinen käymään hitaaksi vanhemmiten :-)

Raahenväylältä reitti vei poikkiväylää pitkin kohti Rautaruukin väylän reunassa olevalle itäviitalle. Seurasimme silmä kovana nostetaanko takana tulevissa veneissä spinnuja ja minkä reitinvalinnan muut tekevät. Pari venekuntaa meidän lisäksi nosti spinaakkerin mutta reilusti myöhemmin kuin me joten johtomme kasvoi entisestään.
 Laskimme spinaakkerin hyvissä ajoin ja valmistauduimme kiertämään itäviitan jonka jälkeen alkaisi kryyssi takaisin samaa reittiä kohti Roskassa olevaa maalia.

Lähes aallottomassa vedessä vene suorastaan lensi. Kun kaksi perfektionistia otti  jokikisen tuulen shiftin talteen ja tuulen lisäksi kääntyessä poikkiväylällä eduksemme, oli veneemme maalissa yli 13 minuuttia ennen seuraavaa. Tämä tarkoitti että Miss Bluebell oli voittanut Regatan lähes kymmenen minuutin marginaalilla vielä tasoitusten jälkeenkin.

Kotimatka Oulusta Marjaniemen kautta Raaheen

27.7 Kävimme aamu-uinnilla ja torilla kahvilla. Ruokaostosten jälkeen heitimme köydet irti Oulun kiikelinrannasta ja suuntasimme keulan kohti marjaniemeä.

Illansuussa reilun 7 tunnin purjehduksen jälkeen olimme Marjaniemessä ja grillasimme kaslerpihvit ja torilta hankkimista sienistä irene teki herkullisen kanttarellikastikkeen.

Marjaniemessä jälleen

Kevyttä iltapalaa

Hei mitä te oikein syötte siellä?

Mereen laskevaan aurinkoon ei koskaan kyllästy

Seuraavana aamuna heräsimme puolenpäivän aikaan ja virkistävän uintiretken jälkeen oli aika palata Raaheen
Ilma oli vähän viilentynyt mutta oli edelleen 20 astetta tuuli oli aivan peräntakaa joten joudumme vähän leikkaamaan jotta veneen rullaus rauhoittuu.
Marjaniemestä lähtiessä kannattaa ajaa reilusti ulos merelle vaikka syvyyden puolesta pystyykin oikaisemaan reilusti. Nimittäin kalastajien pyydykset ulottuvat melko kauas merelle. No me tietysti ajoimme vahingossa yhden verkon yli mutta onneksi emme jääneet siihen kiinni.

Paluumatkalla ei muita kommelluksia sattunut ajoimme suuntaan 180-210 Tauvon paikkeilla jiippaamme suuntaan 150 eli kohti taskun pookia. Klo 17.05 ohitamme päärtin ja tuntia myöhemmin kiinnitämme köydet terässataman laituriin.

Lomareissu Ouluun ja Marjaniemeen

Laivakoira Nooran pesä

25.7 Klo 13.30 laivakoira Noora lykittiin keulaluukun kautta Miss Bluebelliin. Noora lähti ensimmäistä kertaa Miss Bluebellillä reissuun, mutta ei suinkaan ensimmäistä kertaa purjeveneellä reissussa.
Kevyen myötätuulen saattelemana otimme suunnan kohti Oulua. Spinnukin nostettiin mutta vauhdin hiipuessa alle 3 solmun pätimme laittaa koneen käyntiin. Olen kuullut monen arvostelevan kun purjehtijat ajavat moottorilla kovin herkästi. Itse en näe siinä mitään ristiriitaa, miksei purjevenettä voi käyttä moottoriveneenä kun siihen on kerran mahdollisuus?



Puolessavälissä matkaa meri on jo peilityyni ja ajattelemme piipahtaa Varessäikän satamaan Nooraa jaloittelemaan. Ajamme tyhjäkäynnillä sataman suuta kohti ja vettä näyttää olevan n.3 metriä. Juuri kun aion sanoa Irenelle että taidettiin päästä satamaan vene pysähtyy 10 metrin päähän sataman suulle ja kaiku näyttä vettä 1,4m. pakitamme ja kokeilemme vielä molemmilta reunoilta sisään mutta kun ei ole vettä niin ei ole.
Mahtavaa tämä perämerellä veneily kun muistelee että Ruotsin puolella on vettä sataman edustalla 40m.

Kysymme Nooralta jaksaako hän pidätellä Ouluun asti ja tulkitsemme vaikenemisen myöntymisen merkiksi.

"hmm..osaakohan tuo kippari varmasti navigoida?"

Irene alkaa valmistaa meille perunoita ja possunfilettä kermakastikkeessa ja minä alan navigoimaan kapeaa maaväylää Varesäikästä kohti Santosta ja Oulua. Maaväylä Ouluun (siis väylä Hailuodon maapuolelta) on matala ja kapea. Jos väylältä poikkeaa on kiinnijääminen varmaa. Purjeveneellä sen voi purjehtia avotuulissa, luovimaan ei kannata ryhtyä. Me ajoimme sen tälläkertaa koneella peilityvenessä 22 asteen lämpötilassa.

jätisinksmää mun aurinkolasit pedille vai Raaheen..

Noorakin hilattiin kannelle haistelemaan merituulia. Miss Bluebellin portaat ovat tosi hankalat tämän kokoiselle eläimelle. Parin harjoittelun jälkeen kulkeminen alkoi kuitenkin sujua avustettuna.










Kello 22 Hailuodonlautta Merisilta meni keulamme editse ja jouduimme hiukan löysäämään kaasua jottei se olisi jäänyt allemme.
Käännyimme kohti Oulua ja tuuli virisi senverran että nostimme genoan avittamaan konetta.
Syväväylällä vastaan tuli rahtilaiva Johan Esberger jolle annoimme suosiolla tilaa väylällä.

zzzzz..zzzzz,krooh..puuhh...

Klo 0.45 Kiinnitimme köydet Kiikelinrannan vierasvenesatamassa. Nooralla oli aika kiire rantaan mutta urheasti se oli jaksanut pidätellä koko matkan. Oulun kaduilla olikin paljon uutta haistelemista, varmaan vähän jännittikin mihin oli tultu? 0.40 palattiin veneellä ja uni maistui meille kaikille.





Seuraavan päivän vietimme helteisessä Oulussa uiden, syöden, juoden ja kävelyretkiä tehden.
Yllättävää kuinka erilaiselta Oulu näyttä kun sitä ei tarkastele auton tuulilasin läpi.

Upea puomiteltta Nooralle

Herkutellen Oulun keskustassa

Luulaja ja paluumatka

Nukuttiin reilu pari tuntia kiinnittymisen jälkeen ja heräiltiin puolenpäivän maissa. Irene alkoi valmistaa herkullista chilivihanneslihapullacouscousia
naapurina oli suomalainen Vaasata kotoisin oleva Halberg Rassy 323 ja kertoivat että tuuli oli puuskissa yli 15m/s Heidän oli tarkoitus jatkaa pohjoiseen mutta olivat jääneet pitämään tuulta Luulajaan.
Satamamaksuun 150kr/yö kuului koodi siisteihin sosiaalitiloihin jossa oli suihkut, wc, pesukone ja tiskaus/ruoanlaittomahdollisuus.
Tutustuimme kaupunkiin parin päivän ajan ja kuvat puhukoon puolestaan. Huom klikkaamalla kuvia ne suurenee!

Iku ihailemassa vierasveneitä

Kaupungille lähdössä

Luulajan kävelykatu

Miss Blubell taustalla

21.7 klo 06.30 irroitimme köydet Luulajan vierasvenesatamasta ja aloitimme paluumatkan.
Nostimme purjeet lähes heti ja kohtalaisen tuulen siivittämänä pari tuntia ja kun pääsimme  ulos saaristosta alkoi tuuli heikkenemään nopeasti.

Kotimatka oli kryyssiä keveissä tuulissa

klo09.20 kone käyntiin klo 11.00 kone seis genoa fokan tilalle klo 12.00 kone käyntiin klo. 13.00 kone seis
klo 14.35 kone käyntiin klo 15.00 kone seis klo 19.20 kone käyntiin n.15 minuutiksi klo 20.30 koneella ajoa 10 minuuttia. Loppumatkan tuuli jaksoikin puhaltaa ja tiukkaa kryyssiä pääsimme oikeaan suuntaan.
Klo23.15 aurinko laski klo 01.10 saimme köydet kiinni RaaPSin terässatamaan.
Paluumatka oli heikkotuulista kryyssiä ja aina kun nopeus tippui alle 3 knots ajoimme tuulessa olevan "reijän" läpi seuraavaan tuulialueeseen. Monesti uusi tuuli löytyi jo 10 minuutin koneella-ajon jälkeen.
Irene jaksoi pitää miehistön vatsat täynnä tarjoamalla herkullisia voileipiäja lämpimiä juomia säännöllisin välein sekä valmistamalla  burgundinpataa jota söimme hyvällä ruokahalulla.
Paluumatkaan käytimme aikaa 18h 40min. ja lokiin kertyi maileja tasan 90. eli 2 mailia enemmän kuin mennessä. Lisämatka tuli parista luovista jotka jouduimme alkumatkasta ottamaan.
Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu ja kiitokset reippaalle miehistölle!

Matka Luulajaan

18.7 Valmisteltiin Miss Bluebellia valtameren ylitykseen ostamalla mm. Ruotsin lippu saalinkiin laitettavaksi. Tietysti veneeseen bunkrattiin myös evästä, vettä ja polttoainetta. Syötiin veneessä Altomaren pizzat ja kun Ikulla loppui RaaPS:n satamavahtivuoro klo 18.00 heitettiin köydet irti. Tuuli oli tosi heikkoa ja ajoimme koneella  ensimmäiset 25 min. Klo 19.15 sivuutimme Päärtin viitan ja otimme suunaksi 305 kohti luulajaa. Kovin vauhdikkaasti ei matkamme alkanut.

Näkyykö kello, onko tukka hyvin?

Vielä sivistyksen parissa.

Klo 20.00 64.45.11N 24.17.30E virittelimme ikun kanssa spinaakkerille skuutteja. Tuuli oli hieman voimistunut vaihdellen 3-6m/s kaakosta.  Veneen nopeus noussut 4 solmuun suunta 300 tuuli ja aallokko peräntakaa ja pinnapilotti ei tahdo ehtiä mukaan joten ohjaamme käsin.
Irene raportoi että miniläppärin 3G toimii vielä!

Klo 20.20 nostamme spinaakkerin ja veneen vauhti nousee heti solmulla ja rullaaminen rauhoituu selvästi.

Klo 21.00 64.47.82N 24.09.68E  suuntamme on 305 ja joka vähän vaihtelee sen mukaan miten tuuli vähän shiftailee. Avotuulessa kannattaisi aina leikata jotta vauhti kasvaa ja meno on tasaisempaa. Jotenkin ihmisen mieli aina taistelee vastaan ja sanoo että määränpätä kohtihan sitä pitää mennä. Veneen nopeus pysyttelee 5 knots paremmalla puolella. Veden lämpö näyttää 17 astetta. Nettikään ei enään toimi kännyköistä puhumattakaan, olemme nyt omillamme.

klo 22.00 Tuuli on hiukan yltynyt ja aurinko paistaa vielä. Puolensa seilata näin pohjoisessa kun valoa riittää.
klo 23.00 Tuuli yltyy edelleen ja ohjaaminen alkaa käydä jo työstä, tummia pilviä näkyy edessäpäin. Nopeus pysyttelee  6 knots yläpuolella.

Puoli tuntia myöhemmin aurinko laskee ja kuu nousee. Matkavauhti pysyttelee n. 7,5 knots joka on varmasti tämän veneen runkonopeus.  Harmi kun veneessä ei ole tuulimittaria.

Yhden aikaan yöllä Juomme lämminkuppi juomaa ja meetfurstileipiä joita Irene on valmistanut meille vaikka hytissä ei varmasti ole hauska olla kun vene ruullaa näin paljon.

Oma tempunsa on syödä ja juoda yhdellä kädellä ja samalla ohjata venettä niin että spinnu pysyy vedossa eikä broutsata.
Miss Bluebell tekee pitkiä lähes 9 knots surffeja vaikka veneen runkomuoto kapean perän takia on erittäin huono surffausta ajatellen.

Eväät syötyämme päätämme laskea spinnun klo 01.15 ja huomaamme että vene kulkee edelleen yli 7 knots.
Puoli tuntia myöhemmin rullaamme fokan ja otamme isoon yhden reivin. Isoa reivatessa vene pitää kääntää tuuleen ja huomaamme että tuuli on yltynyt  yli 10m/s ja aallokkokin on jo huomattavan korkeaa.

Väsymys alkaa näkyä miehistön kasvoilla.

02.00   65.09.11N 23.22.13E Iku menee lepäämään. Yö kuluu venettä ohjaten, ei puhettakaan että pinnapilottia kannattaisi tarjota Miss Bluebellille tässä aallokossa.

Pari laivaa näkyi horisontissa  klo 03.45 ylitettiin Ruotsin aluevesiraja ja aurinkokin oli tullut esiin hetkeä aikaisemmin.


Kauempana näkyi sadepilvi ja oli mielenkiintoinen katsella kun sade lähti pilvestä viistoon merellepäin ja teki puolessavälissä matkaa lähes 45 asteen mutkan ja kaartoi maallepäin.
Allokko oli myös tällaiselle maakravulle kiitettävän kokoista, olihan alla vettä yli 100 metriä!

Luulajan kaupungin portti

Klo 07.40 Purjehdittiin kaupunginportista sisään. Avattiin fokka mutta annettiin isossa olla reivi.
Klo 09.15 Kiinnityttiin vierasvenelaituriin, olimme Luulajassa. Myöhemmin kuulimme että tuuli oli puuskissa 15m/s. vaikka lähtiessämme ei kovantuulenvaroituksia ollut!
Aikaa käytimme 15h 15min ja lokiin kertyi 88 mailia.

Kohta perillä

15 tunnin purjehduksen jälkeen piti ottaa päikkärit

Kesä jatkuu

Pekanpäivät vietin "kesäleskenä" Irenen jatkaessa Azorin lomaa poikien kanssa. Pari päivää vietin Museonrannassa jossa oli aitiopaikka seurata rannan elämää ja Ruikuhuoneella esiintyviä esiintyjiä. Tyttäreni Suvi oli Raahessa ja kävimme pieniä retkiä merellä ja Isokraaselissa sekä pikkulahdella ankkurissa missä uimavesi oli 21 asteista.

Pekanpäivät

Aino ja Suvi.

6.7 Osallistuttiin pikkuneitien (Suvi ja Aino) kanssa  keskiviikkokisaan. Veneitä oli mukana 9 kpl.  Kohtalaisen lämpimässä kelissä kevyessä tuulessa kiersimme annetun reitin, ollen maalissa ensimmäisinä. Tasoitusten jälkeen olimme jälleen kakkosia. Kun kerroin neideille tuloksen ja erehdyin mainitsemaan että itsejalustavan kryyssifokan tilalle olisi ko. kelissä voinut laittaa genoan ja tulos mahdollisesti ollut parempi, sain melko läksytyksen kun en sitä käyttänyt.:-)