Purjehdusta

Käytiin mutka merellä ja Kraaselin poijussa jälleen syömässä.
Ikukin oli tälläkertaa mukana.

Tyylikäs lakki kipparilla

Merellä oli hyytävän kylmä, mutta sehän on vain pukeutumiskysymys. Ei muuta kuin karvareuhka lippiksen päälle ja taas tarkenee.

Talviturkin heitto

Käytiin Irenen kanssa välillä melomassa ja samalla tuli mieleen että sen jumissa olevan lokirattaan voisi herkistellä.

Kesän ensimmäinenPäärtin kierto

Olimme pikkuhiljaan raijanneet veneeseen varusteet jotka olimme vieneet kotiin talven ajaksi. Olemme pyrkineet viemään veneestä kotia kaikki mahdolliset varusteet aina patjoista kiikareihin. Näin homeelle ja varkaille ei jäänyt mitään mielenkiintoista.
Lähdimme kauniin sään vallitessa Taskun väylää kohti päärtiä. Olimme heti alkumatkasta huomanneet että veneen loki näyttää nollaa. En ollut huomannut pyöräyttää lokin siipipyörää veneen ollessa vielä maissa ja pohdimme olisiko siihen pääsyt roiskahtamaan tippa myrkkymaalia pohjan maalauksen yhteydessä.

Pitkästä aikaa vesillä

Tarkistin vanttien kireyden ja purjehdimme sitten Isokraaselin poijuun kahvittelemaan ja nauttimaan keväisestä auringosta, ennen paluuta Terässatamaan.

Maston pystytys

Ikun toimiessa mastonosturin vinssimiehenä Irenen pidellessä rullalaiteen profiilia ja minun ohjatessa maston tyven mastojalkaan masto oli pystytetty hetkessä. Jopa Windeksi muistettiin laittaa ja se säilyi ehjänä.
Noston jälkeen huomasimme että nostoliina vinssillä oli katkeamaisillaan ja oli jo sivu puolenvälin ratkennut.
Teimme ilmoituksen viallisesta nostimesta ja mastonosturi menikin käyttökieltoon samantien.

Maston nostosta ja vanttien kiristämisestä voisi kirjoittaa kirja. Ehkä sellainen nyt teenkin, sen verran monenlaisia variaatioita olen nähnyt maston pystytyksessä.
Lyhyesti: maston nostopiste aavistuksen painopisteen yläpuolelle kiinnitys sellaisella köysilenkillä joka aukeaa kun veto loppuu jottei mastoon tarvitse kiivetä sitä irroittamaan.
Sivuvantit paikoilleen, takavanttia ei tarvitse välttämättä tässä vaiheessa osatakilaisessa veneessä. Yksi kannattelee keulaprofiilia ja toinen ohjaa mastonjalkaa kolmannen vinssatessa. Kun masto on sen verran pystyssä että mastonjalka menee paikoilleen vedetään keulaprofiilista masto täysin pystyyn. Sitä ei kiskota mastonosturilla täysin pystyyn, koska vaarana on että masto nousee maston jalasta uudelleen pois ja rikkoo jotain tai kaatuu.
Nosturimies katsoo ettei mastokraana tai liian kireällä oleva nostoliina vaikeuta tätä vaihetta ja kääntää tarvittaessa kraanaa eteenpäin. (huomioi myös maston päässä olevat varusteet).
Kun toinen keulamies vetää keulaharuksesta laittaa toinen sokan paikoilleen. Mikäli vantit on jo syksyllä löysätty kaadon yhteydessä, menee sokka paikoilleen helposti. Sitten peräharus paikoilleen, jos ei vielä ollut.
Nostolenkki ja koukku vedetään sitä varten jätetystä köydestä alas.
Sitten siirrytään omaan laituriin pois muiden edestä tekemään lopulliset vanttien kiristykset.

Vesillelasku 2012

Päätimme laskea Miss Bluebellin veteen 11.5
Pientä päänvaivaa aiheutti kun veneemme oli kahden muun veneen takana. Toisen veneen trailerin renkaat olivat lisäksi lähes tyhjät.  Mitähän sitä tuli aikaisemmin blogissa kerrottua että jos haluat veneen aikaisin veteen jätä se eturiviin syksyllä..heh.
Ei muuta kuin kompressorilla pumppaamaan ilmaa edellisenä iltana että veneet saa siirrettyä edestä pois laskupäivänä.

Seppo Harju siirteli rutiinilla veneitä ja pian oli Miss Blubell oikeassa elementissään. Seppo letkautti vielä venettä laskiessamme että "tulihan pohjaproppu kiinni" ja vakuutin sen olevan.

Veneen sisälle mennessä huomasin kauhukseni että allaskaapin alta virtaa valtoimenaan vettä ja valuu pilssiin.
Kaapin ovi auki ja yhdellä silmäyksellä totean että kun syksyllä huuhdoin tiskialtaan merivesipumpun, olin jättänyt pumpulle menevän letkun irti. Läpiviennin sulkuventtiili vain kiinni ja vedentulo loppui. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä lievää punoitusta korvalehdissäni :-).

Pohjan maalaus ja kylkien vahaus

Irene hioi kevyesti pohjan myrkkymaalin ja veti kerroksen myrkkyä pintaan Olen käyttänyt edullista Bilteman myrkkymaalia ja todennut sen hintalaatusuhteeltaan erinomaiseksi. Minä asensin sillä aikaa uuden tilaamani saalingin paikoilleen. Sitten vahasimme kyljet ensin Autoglymin punaisella joka vähän puhdistaa ja toinen kerros Autoglymin teflonvahalla. Huomasimme myöhemmin että sattui olemaan ainut lämmin päivä pitkään aikaan keskellä kevättä.

Kannen ja kylkien pesu

Kävimme pesemässä veneen kyljet ja kuuraamassa kannen harjoilla ja painepesurilla. Mustaa paskaa oli kertynyt ihan kiitettävästi veneen kannelle talven aikana. Kiitos suuren työnantajan ja vähän pienemmän tuossa ihan lähellä.

Muistan kun purjehdin aikoinaan Raahen H-team porukassa tuliterällä H-veneellämme ja aina ennen purjehtimaan lähtöä Raahessa piti kansi huuhdella ja harjata jotta se pysyi hyvänä. Veimme sitten veneen Kalajoen keskuskariin ja kuljimme siellä viikottain harjoituskilpailuissa, kun siellä oli aktiivista H-venetoimintaa. Joka lähdössä lähes kymmenen H-venettä ja vain10 min matka rata-alueelle.
Ihmettelimmä aina kun saavuimme veneelle että kuka ystävällinen henkilö oli käynyt pesemässä kannen ennen meidän tuloa, kun se oli niin puhdas. Sitten tajusimme että ilma vain oli Kalajoella niin paljon puhtaampaa että sateen sattuessa vene vain puhdistui kun se Raahessa meni aina vaan mustemmaksi.

Pressu pois 2012

Käytiin Irenen kaa ottaa Miss Bluebellin päältä pressu pois. Ihmettelin miksi toinen saalinki oli oudosti vinossa.

Vioittunut saalinki

Lähempi tarkastelu osoitti että pressu oli murtanut toisen saalingin juuresta. Olimme kyllä pitkin talvea käyneet pudottelemassa lumia veneen päältä ja eihän saalinki nyt kovin helposti pitäisi murtua. Otin saalingin irti jolloin huomasin että saalinki oli murtunut joskus kauan sitten ja se oli korjattu hitsaamalla ja hiottu päältä ettei korjausta huomannut ilman lähempää tarkastelua. Tämä korjaus oli nyt pettänyt.
Kävi mielessä mitä jos saalinki olisi katkennut esim. Luulajan reissulla keskellä perämerta.

Joimme pullakahvit veneen hytissä ja totesimme että hometta ei ollut ilmestynyt mihinkään ja veneessä ei haissut tunkkaiselta.


Minä en usko noihin markkinamiesten kosteudenpoistajiin joita moni kuuluu käyttävän. Tiedän että kosteudenpoistaja kerää kosteutta ja vettä kertyy laitteen pohjalle, sitä en kiistä. Mutta miettikää nyt hyvät ihmiset, jos vene on peitetty oikeaoppisesti siten että ilma pääsee vaihtumaan pressun alla samoin veneen ilmanvaihtoventtiilit ovat auki ja jotkut jättävät jopa luukut raolleen. Veneeseenhän tulee kokoajan uutta ilmaa jota kosteudenpoistaja yrittää kuivattaa. Veneen sisäilma vaihtuu useita kertoja vuorokaudessa ja vain peni osa siitä on edes kosketuksissa suolan kanssa joka kosteutta imee. Vaikka eihän se edes sitä varsinaisesti ime.  Vesi mitä kertyy laitteen pohjalle on silti yhä veneen sisällä. Jos veneen saisi minigrippussin sisään asia olisi ehkä toinen. No tulipa vuodatettua, jokainen laittakoon rahansa mihin haluaa :-)