Keskiviikkokisa päätettiin muuttaa Regataksi. Sää oli suosiollinen lämmintä 16 ja tuuli koilisesta n. 5-8m/s veneitäkin saatiin mukaan kuusi kpl. Me, Diamante, Maruzella, Wellis, Artista ja Tayana.
Kisa päätettiin pitää ns. takaa-ajolähtönä jolloin hitaammat veneet lähtevät ensin ja nopeammat sitten perään LYS tasoitusten määräämin aikavälein. Ensin lähtivät Wellis ja Tayana yhtä aikaa vähän päästä lähti Artista, seuraavana oli vuorossa maruzella, sitten oli Diamanten vuoro lähteä ja me sitten viimeiseksi tavoittelemaan muita.
Pientä alkukankeutta tällaisessa lähtöjärjestelyssä tietysti oli koska mielestämme jotkut veneet lähtivät mielestämme liian myöhään matkaan. Spinnuhyvitykset ja yksinpurjehdushyvitykset sotkivat selvästikin muuten niin hyvää systeemiä.
Lähes 15 minuutia jälkeen ensimmäiseksi lähteneiden pääsimme me matkaan mutta ennen päärtin viittaa olimme jo ottaneet selvän johdon Regatassa. Olimme ilmoittautuneet ihan minun laiskuuden takia ilman spinnua kisaan. Päärtiltä paluu Roskaan ja sieltä poikkiväylän itäviitalle olisi ollut spinnulla ajoa koko matka mutta nyt sitten spiirailtiin vain genoaa. Saimme kuitenkin tasaisesti kiskottua kaulaa muihin veneisiin ilman spinaakkeriakin kun muutkaan eivät käyttäneet ko. purjetta.
Ainoa hermostuttava tekijä oli ehdinkö yövuoroon töihin ajoissa. Paluu itäviitalta Roskaan oli kryyssiä ja vaikka tuuli oli heikentynyt selvästi noin 4-6m/s oli vauhtimme parhaimmillaan yli 6 solmua.
Tässä kelissä joutuu Miss Bluebellissä vetämään levangin lähes ylälaitaan ja ajamaan tosi löysällä skuutilla jotta isoon saa riittävästi twistiä. Kaasujousella oleva kiki olisi kyllä oiva varuste keventämään painavaa ja tosi pitkää puomia.
Voi sanoa että kaikki muut ajoivat liian kireillä isopurjeilla kevenevässä tuulessa.
Meillä löysättiin kisan kuluessa peräharusta, puomiliikkiä, mastoliikkiä, kikiä, siirrettiin ison levanki keskeltä ylälaitaan ja skuutattiin genoaa löysemmäksi. Parduunat kiristettiin vain keulaharuksen pumppaamisen estämiseksi, jotka Irene hoiteli yksin tosi mallikkaasti. Avotuulella siirryimme myös istumaan mahdollisimman eteen, istumalaatikossa silti pysyen.
Kun näiden edellämainittujen toimenpiteiden lisäksi huomioimme tuulen koko ajan kääntyvän myötäpäivään ei ihme että ero seuraavaan kasvoi tosi suureksi. Olisimmeko purjehtineet kisan noin 65% teholla siihen mitä rahkeet riittäisivät.
Toki Miss Bluebell oli tässä kelissä juuri parhaimmillaan, upea nopea vene.
Niin, ehdin töihin. Olimme klo 21 rannassa ja klo 21.20 istuin jo STL:n ohjaamossa kahvilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti