Pekanpäivän Regatan uusinta

Keskiviikkokisa päätettiin muuttaa Regataksi. Sää oli suosiollinen lämmintä 16 ja tuuli koilisesta n. 5-8m/s veneitäkin saatiin mukaan kuusi kpl. Me, Diamante, Maruzella, Wellis, Artista ja Tayana.
Kisa päätettiin pitää ns. takaa-ajolähtönä jolloin hitaammat veneet lähtevät ensin ja nopeammat sitten perään LYS tasoitusten määräämin aikavälein. Ensin lähtivät Wellis ja Tayana yhtä aikaa vähän päästä lähti Artista, seuraavana oli vuorossa maruzella, sitten oli Diamanten vuoro lähteä ja me sitten viimeiseksi tavoittelemaan muita.
Pientä alkukankeutta tällaisessa lähtöjärjestelyssä tietysti oli koska mielestämme jotkut veneet lähtivät mielestämme liian myöhään matkaan. Spinnuhyvitykset ja yksinpurjehdushyvitykset sotkivat selvästikin muuten niin hyvää systeemiä.
Lähes 15 minuutia jälkeen ensimmäiseksi lähteneiden pääsimme me matkaan mutta ennen päärtin viittaa olimme jo ottaneet selvän johdon Regatassa. Olimme ilmoittautuneet ihan minun laiskuuden takia ilman spinnua kisaan. Päärtiltä paluu Roskaan ja sieltä poikkiväylän itäviitalle olisi ollut spinnulla ajoa koko matka mutta nyt sitten spiirailtiin vain genoaa. Saimme kuitenkin tasaisesti kiskottua kaulaa muihin veneisiin ilman spinaakkeriakin kun muutkaan eivät käyttäneet ko. purjetta.
Ainoa hermostuttava tekijä oli ehdinkö yövuoroon töihin ajoissa. Paluu itäviitalta Roskaan oli kryyssiä ja vaikka tuuli oli heikentynyt selvästi noin 4-6m/s oli vauhtimme parhaimmillaan yli 6 solmua.
Tässä kelissä joutuu Miss Bluebellissä vetämään levangin lähes ylälaitaan ja ajamaan tosi löysällä skuutilla jotta isoon saa riittävästi twistiä. Kaasujousella oleva kiki olisi kyllä oiva varuste keventämään painavaa ja tosi pitkää puomia.
Voi sanoa että  kaikki muut ajoivat liian kireillä isopurjeilla kevenevässä tuulessa.
Meillä löysättiin kisan kuluessa peräharusta, puomiliikkiä, mastoliikkiä, kikiä, siirrettiin ison levanki keskeltä ylälaitaan ja skuutattiin genoaa löysemmäksi. Parduunat kiristettiin vain keulaharuksen pumppaamisen estämiseksi, jotka Irene hoiteli yksin tosi mallikkaasti. Avotuulella siirryimme myös istumaan mahdollisimman eteen, istumalaatikossa silti pysyen.
Kun näiden edellämainittujen toimenpiteiden lisäksi huomioimme tuulen koko ajan kääntyvän myötäpäivään ei ihme että ero seuraavaan kasvoi tosi suureksi. Olisimmeko purjehtineet kisan noin 65% teholla siihen mitä rahkeet riittäisivät.
Toki Miss Bluebell oli tässä kelissä juuri parhaimmillaan, upea nopea vene.
Niin, ehdin töihin. Olimme klo 21 rannassa ja klo 21.20 istuin jo STL:n ohjaamossa kahvilla.

Pekanpäivän Regatta

Pekanpäivän Regattaan lähti neljä venettä me, Wellis, Diamante ja Maruzella.
Pirla lähetti meidät Roskasta matkaan kohti poikkiväylää. Tulimme lähtölinjalle noin 30 sekuntia liian aikaisin ja jouduimme laskemaan linjaa pitkin jotta emme varastaisi. Maruzella sai nappilähdön ja oli hetken aikaa johdossa ennenkuin me otimme paikamme kärjessä huonon startin jälkeen. Tuuli oli alussa n 3m/s mutta alkoi heiketä nopeasti. Poikkiväylälle päästyämme tuuli loppui  sitten kokonaan. Kun mantereelta Rautaruukin takaa alkoi nousta salamoivia ja jyrähteleviä pilviä takanamme olevat veneet alkoivat laskea purjeita. Eipä siinä auttanut kuin itse tehdä sama temppu ja lähteä koneella ajeleen takaisin maihin. Kohta kisajärjestäjät  soittivat meillekin ja vahvistivat että kisa on peruttu. Sen pituinen se kisa. Satamaan päästyämme aurinko alkoi paistamaan eikä ukkonen noussutkaan päälle. Siispä syömään Irenen valmistamaa herkullista kinkkupiirakkaa punaviinin kera. Heti tuli parempi mieli :-)

Kesän eka Keskiviikkokisa

Lähdimme Ikun ja Irenen kaa pitämään kesän ensimmäisiä keskiviikkokisoja. Mukaan lähti Diamante, Wellis ja Artista.
Ankuroimme Miss Bluebellin Roskassa olevan punaisen lateraalin lähelle merkin toimiessa lähtölinjan toisena päänä.

Ei täällä vieläkään niin lämmin ole.

Videoimme ympärillä pyöriviä veneitä jotta talvella on sitten taas editoitavaa. Lähtöpaukun annettuamme
Irene valmisti meille riisi oliivi kanapataa. Söimme hytissä suojassa hyytävältä 7m/s länsituulelta. Kun olimme syöneet oli  johdossa oleva Diamante ehtinyt paluumatkalle poikkiväylän puoleenväliin evätkä Wellis ja Artistakaan kovin paljon olleet jääneet Diamantesta.
Pian veneet kääntyivätkin raahenväylälle kohti Roskassa olevaa maaliamme. Diamanten tuliterä itseskuuttaava foka oli upean näköinen veneen ohittaessa maalilinjan ensimmäisenä. Aivan kuin koko vene olisi saanut nuorennusleikkauksen uuden purjeen myötä.

Welliksen uudet purjeet

 Wellis oli nostanut genaakkerin ja ajoi aivan vierestämme maaliin. Wellis oli myös upea ilmestys uudenveroisen genaakkerin ja tuliterän isopurjeen siivittämänä.
Melko pian Welliksen jälkeen maaliin saapui Artista. Kesän keskiviikkokisat oli avattu.
Diamante 1. Wellis 2. Artista 3.

Nostimme ankkurin ja hurautimme moottorilla fokan avustamana terässatamaan josta meikäläisellä olikin kiire yövuoroon töihin.

Purjehdusta

Käytiin mutka merellä ja Kraaselin poijussa jälleen syömässä.
Ikukin oli tälläkertaa mukana.

Tyylikäs lakki kipparilla

Merellä oli hyytävän kylmä, mutta sehän on vain pukeutumiskysymys. Ei muuta kuin karvareuhka lippiksen päälle ja taas tarkenee.

Talviturkin heitto

Käytiin Irenen kanssa välillä melomassa ja samalla tuli mieleen että sen jumissa olevan lokirattaan voisi herkistellä.

Kesän ensimmäinenPäärtin kierto

Olimme pikkuhiljaan raijanneet veneeseen varusteet jotka olimme vieneet kotiin talven ajaksi. Olemme pyrkineet viemään veneestä kotia kaikki mahdolliset varusteet aina patjoista kiikareihin. Näin homeelle ja varkaille ei jäänyt mitään mielenkiintoista.
Lähdimme kauniin sään vallitessa Taskun väylää kohti päärtiä. Olimme heti alkumatkasta huomanneet että veneen loki näyttää nollaa. En ollut huomannut pyöräyttää lokin siipipyörää veneen ollessa vielä maissa ja pohdimme olisiko siihen pääsyt roiskahtamaan tippa myrkkymaalia pohjan maalauksen yhteydessä.

Pitkästä aikaa vesillä

Tarkistin vanttien kireyden ja purjehdimme sitten Isokraaselin poijuun kahvittelemaan ja nauttimaan keväisestä auringosta, ennen paluuta Terässatamaan.

Maston pystytys

Ikun toimiessa mastonosturin vinssimiehenä Irenen pidellessä rullalaiteen profiilia ja minun ohjatessa maston tyven mastojalkaan masto oli pystytetty hetkessä. Jopa Windeksi muistettiin laittaa ja se säilyi ehjänä.
Noston jälkeen huomasimme että nostoliina vinssillä oli katkeamaisillaan ja oli jo sivu puolenvälin ratkennut.
Teimme ilmoituksen viallisesta nostimesta ja mastonosturi menikin käyttökieltoon samantien.

Maston nostosta ja vanttien kiristämisestä voisi kirjoittaa kirja. Ehkä sellainen nyt teenkin, sen verran monenlaisia variaatioita olen nähnyt maston pystytyksessä.
Lyhyesti: maston nostopiste aavistuksen painopisteen yläpuolelle kiinnitys sellaisella köysilenkillä joka aukeaa kun veto loppuu jottei mastoon tarvitse kiivetä sitä irroittamaan.
Sivuvantit paikoilleen, takavanttia ei tarvitse välttämättä tässä vaiheessa osatakilaisessa veneessä. Yksi kannattelee keulaprofiilia ja toinen ohjaa mastonjalkaa kolmannen vinssatessa. Kun masto on sen verran pystyssä että mastonjalka menee paikoilleen vedetään keulaprofiilista masto täysin pystyyn. Sitä ei kiskota mastonosturilla täysin pystyyn, koska vaarana on että masto nousee maston jalasta uudelleen pois ja rikkoo jotain tai kaatuu.
Nosturimies katsoo ettei mastokraana tai liian kireällä oleva nostoliina vaikeuta tätä vaihetta ja kääntää tarvittaessa kraanaa eteenpäin. (huomioi myös maston päässä olevat varusteet).
Kun toinen keulamies vetää keulaharuksesta laittaa toinen sokan paikoilleen. Mikäli vantit on jo syksyllä löysätty kaadon yhteydessä, menee sokka paikoilleen helposti. Sitten peräharus paikoilleen, jos ei vielä ollut.
Nostolenkki ja koukku vedetään sitä varten jätetystä köydestä alas.
Sitten siirrytään omaan laituriin pois muiden edestä tekemään lopulliset vanttien kiristykset.